tiistai 5. maaliskuuta 2013

neula silmässäsi



Minulla on suuri halu kirjoittaa. En vain tiedä, mitä kirjoittaisin. Häiriköin omassa maailmassani kuvien kanssa. Ei minulla edes ole mitään tärkeää sanottavaa, tahdon vain postata blogiini.

Rakastan sitä miten tämä blogini on kuin koti. Miten kaikki on täällä, kuten minä haluan. Saan tehdä täällä mitä huvittaa. Vapauden tunne on suuri. Tämä on pieni tarina, minun elämäni. Rakkaita kuvia, rakkaita ihmisiä, rakkaita muistoja. Tämä tekee minut onnelliseksi. Blogiin kirjoittamisesta on tullut yksi suosikkiasioistani. En todellakaan tiedä, kiinnostaako ketään oikeasti blogin sisältö, vai onko se vain jotain, joka selataan nopeasti läpi...Katsotaan, mitä turhaa se on tällä kertaa postannut.

Lukijoita piisaa kyllä ihan mukavasti, se on kai merkki siitä, että näin ei ole. Kiitänkin teitä siitä, jos oikeasti luette postauksiani. Tai vaikka selaisitte vain läpi nopeasti kuvat. Kai sekin joku pieni ele kiinnostuksesta on. 

Jokatapauksessa asia on minulle se ja sama, kirjoitan tätä koska haluan ja koska mä vaan voin. Tietenkin on vielä kivempaa kirjoittaa, kun olen saanut niin paljon ihania kommentteja ja tiedän, että ainakin jotkut tykkäävät blogini lukemisesta. Tiedän, että tätä luetaan. Se on hieno tunne kieltämättä.

Minun on turha kysyä oikeastaan, mistä minun halutaan kirjoittavan/postaavan, koska niihin kysymyksiin ei ikinä kuitenkaan vastata. No eipä se mitään, se antaa minulle vapauden tehdä mitä haluan ja jatkaa turhien asioiden jauhamista.

Itseasiassa mikään, mitä kirjoitan tänne, ei ole turhaa. Kaikki liittyvät kaikkeen, jos ei tähän hetkeen, se tulee kuitenkin vastaan joskus tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin "turhatkin" asiat kuuluvat elämään, ne kuuluvat silloin myös tänne. Ei elämässä voi välttyä turhilta asioita. Joskus ne turhauttavat, tai ovat sitten ihan turhanpäiväisiä. Ei se mitään.

Elämässäni on tulossa niin paljon kaikkea kivaa, joista tiedän nauttivani. Tiedän, että tästä tulee jotain niin hienoa, unohtumatonta. Voin rehellisesti myös sanoa, että pelkään ihan tajuttomasti. Nämä ovat eri asioita. Kaksi puolta taistelevat elämässäni, ilo&nautinto ja suru&pelko. En oikeastaan tiedä, suru ei välttämättä ole oikea sana. Ei, en ole surullinen missään nimessä... Ne eivät edes taistele keskenään, ovat täysin eri asioita. Eri tavalla tärkeitä , vaikka eivät liity mitenkään toisiinsa.
Eikö olekin ärsyttävää, kun en edes kerro mistä puhun? :'D Hahahaa!



Voin myös rehellisesti ilmoittaa, että en ole yhtään varma, mitä olen tänne nyt kirjoittanut. En halua lukea tätä läpi alusta asti. Tämä kaikki saattaa olla totta, tai täysin valhetta. Miettikääs sitä, saatan olla huijari-ihminen. Mistä juuri sinä tiedät, mitä oikeasti kirjoitan? Onko nämä minun mielipiteitäni, asioitani? Mitä jos tämä kaikki on valhetta?

Ehkä haluankin hämmentää juuri sinua.

6 kommenttia :

  1. Onneks mä tiedän mitä sä kirjotat ja myös luen nää :))))

    VastaaPoista
  2. Apua, toi sun matikan kurssityös on mahtava!!! + hih ihana teksti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amanda! :) Olet onnekas, kun pääset näkemään sen ihan livenäkin.

      Poista
  3. Hah, minullakin on muuten sama ongelma, ettei minulla ole hajuakaan siitä, mitä kaikkea olen blogissani jo kertonut ja mitä en, koska olen sitä kirjoitellut jo vuodesta 2010. Se on liian pitkä aika muistettavaksi. :D Kiva teksti! :)

    VastaaPoista
  4. Minusta sinun blogi on kiintoisa, jatka vaan samaan malliin! :)

    VastaaPoista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)