sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

ei mitään hävittävää, ei mitään todisteltavaa

Perjantai oli kutsuhuuto.
Kahvia kylmässä ilmassa.
Niin lähellä, mutta niin kaukana.
Sisällä kuului musiikki, niin kaunis ja mahtava, että melkein herkistyin.

Willukaan ei ehkä uskonut, mihin joutunee soittoni jälkeen. Hän menetti Tikkurila -neitsyytensä.
Käykää muuten tsekkaamassa sen aluillaan oleva kahviblogi, sinne on tulossa ihan loistavia juttuja! Vuosisadan paras idea.

Saavuimme baaritiskille, heti onnistuin kaatamaan jakkaran.

"Riehukaa vaan niin tapahtuu täälläkin ainakin jotain jännää."

Oli tajuttoman mukavaa ja hieno vessa.

Pienistäkin asioista voi olla jo todella onnellinen. Olinkin ja olen.

Näytin kuulemma liian nuorelta, joten pääsyä tuliseen suudelmaan katsomaan Sixtareita ei ollut.
Senhän tiesin, nauratti vaan. Oli ihana ilta silti!

Miten mistään ruuasta voi saada näin epäkuvauksellisen näköistä?
...En tiedä, mutta tämä on parasta!
Lauantaina katsoin Salkkareita, enkä yhtään liikaa!!! Niitä ei vian voi katsoa liikaa.
Vanhat jaksot on parhaita.
"Salatut Elämät ei ole vain tv-ohjelma, se on elämäntapa."

Sarjassamme maittavat uutuudet
Bataattisosekeittoa ja jätskiä. Ihan kivaa välillä olla vaan. Kyllä yksikin päivä tekemättömyyttä tuntui liialta. En vain osaa, se ei sovi minulle. Tykkään olla liikkeessa, vaikka välillä tarvitsee lahnata ihan tosissaan.
Kattokkees millaista koristusta toin tuliasiksi Ruotsinmaalta!
Tänään näin Helmiä pitkästä aikaa. Käytiin Helsingissä kahvilla ja kiertelemässä kaupoilla. Vaikka mitä ihanaa olisi kyllä löytynyt budjetin salliessa. Oli ihanaa jutella pitkästä aikaa, hänen seurassaan tulee niin levollinen ja mukava olo.
Ymmärrämme ehkä toisiamme jollain erittäin mielenkiintoisella tavalla.

torstai 21. maaliskuuta 2013

round two, are you feeling alive?



Niin paljon ihania fiiliksiä.
Niin ihana soittolista.
Niin paljon sitä voisi kuunnella...
...Niin, että menee ihan onnesta sekaisin.

Kerran tein vähän banaanileivoksia.
Minulla on vahva olo. Haluan tehdä kaikki, mitä maailma vain sallii. Kun kaikki menisi niin, miten nään ne päässäni. Elämä ja suuret juhlat. Loppukeväästä on aika hyvä kutina. Ei kun mitä?...Onko kevät vielä edes alkanut? Vaikka osittain kaikki on aika auki, tuntuu, että kaikki on erittäin kunnossa.

Pääni on sekaisin!
...se ja se, tämä ja tämä...
Riehutaan, hypitään pitkin seiniä!
Lähdetään kiertämään maailmaa ja pidetään hauskaa!

Suuret tuntemukset valtaavat minua.
Niin erilaisia, mutta niin samanlaisia.
Rakastan elämääni.
On parasta olla minä.



Tiistaina kävin Myyrmäessä moikkailemassa Tuuria.
Oli kivaa, ostettiin Ainon suklaakahvi-kahvisuklaaunelma -jätskiä.
Oltiin vaan ja hengailtiin. Pyörittiin kaupoissa ja juteltiin kesästä.
Bussissa eräs nuori nainen oli kiltti ja antoi Tuurille viisisenttisen, että se pääsi bussiin.


Tässä yksi päivä kokkailin siskolleni ja minulle herkkuaamiasen, johon kuului tietenkin köyhät ritarit. Hemmottelua, jospa jokainen aamu olisi tällainen. Tähän lisätään vielä paljon aikaa ja hyvää musiikkia. Ei silloin mikään voi mennä pieleen.




Mistä kaikki sekavat ajatukset johtuvat?
Onko se kevät, kesä, vai aivan jotain muuta?
Haluan tutustua uusiin ihmisiin...
Lähtiskö joku joskus vaikka kahville?
Oikeasti, tarkoitan sitä.


Olen niin onnellinen, kun omistan tällaisia mukeja/kulhoja/kuppeja/maljakoita/hattuja, kaksikin kappaletta.
Parasta on, kun yhteen kahvikuppiin mahtuu kolme kuppia kahvia ja maidot päälle...
Itseasiassa menisi enemmänkin, mutta laitan aina kolme.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

pirates of the baltic sea

Odottaminen on tuskaa, mutta odotus aina palkitaan.
Maailmanvalloitus alkakoon!



Onnellisuus.
Ainoa paikka, missä koskaan tahdon olla. Siellä missä sielu elää, elää myös ruumis.
Jälleennäkemisiä, suuria hymyjä.
Kaikki niin ihanan tuttua ja turvallista, näin sen kuuluukin olla.
Jotain puuttui, mutta se ei ole tällä kertaa niin oleellista.



Odottaessa Heban kanssa The 69 Eyesin keikkaa m/s Mariellalla, nautimme karaoken antimista.
Right here in my arms, sekä Levoton tuhkimo kajahtivat ilmoille. Saimme ensimmäisen fanimmekin, kiitos Ritva! Omassa kilpailussamme voitimme sataprosenttisesti.

Liikaa aikaa tuhlattavaksi.
Liikaa ranskalaista laulantaa.
Kaikki Ruotsinlaivan kliseet tuli koettua.



It's been so long ago

Täydellistä, tunnelma katossa.
Kaikki ne kappaleet, kaikki ne takaumat, kaikki ne muistot, kaikki ne hetket.
Luodaan uusia hetkiä, mikään ei ole samaa.
Kyllä me Lost Boys osataan laulaa. ;)



On se kaunista, kun suomalaiset tanssii.

Ollaan vaan ja hengaillaan, ei mennä nukkumaan.

Sydän.
Hei vain ja tervetuloa!

Keskustelua suurista lavoista, menneistä ja tulevista.
Loistavia ideoita, kaikkia ei ehkä kuitenkaan kannata toteuttaa?



Pilkku.
Everyone's having fun.
Kippis!, pörrötys ja vakituinen uusi tuttavuus.
Ai sä asut laivalla? Kyllä me tiedetään, että laiva teitä odottaa.
"SIKA!"
Omat kierrokset kahdella eri taholla.

Ei ehkä oikein uskottu, joten yllätyimme täydellisesti.
Tiedätkö nyt tarpeeksi?

Niin hyvää, niin kevyttä.



The party ain't over 'til we say so!
Kirkkovene, kuvia ja mitään ei kaduta! Ei ikinä.

Miksi olen tässä?
Miksi minulla on tämä päällä?
Se onkin mysteeri.

-----------------------------------------------------------------------

Miksi kello soi jo?
Miksi kello on näin paljon?

Stockholm syndrome.
Vanhakaupunki toi vastaan vanhan tutun.
Kulturhusetin kahvilasta ruokaa, tottelimme käskyä.
Rokkiputiikit käytiin läpi, rakkaus sisustuskrääsä -liikkeisiin kasvoi.
Kellään ei ole niin hienoja mukeja, kuin meillä...Eikä niin hienoja kenkiä!!!! Olen rakastunut.

Onko tämä kohtalo, vai miten me aina onnistutaan?
Kenkäkaupassa tuttavuus toinenkin.
Coca cola cherry = Love
En muffins, muffinsen, muffinsar, muffinsarna.

Rahan menoa ei voi estää!


Mitä täällä pitäisi muka taas tehdä?
Näinkö oikein?
KYLLÄ!!! KYLLÄ! KYLLÄ!! KYLLÄ!!!
Tänään dj-Jussi 69.

Oi voi saatana!

Säkki, täynnä yllätyksiä.
Miksi ihmeessä?
Sanoi hän matkamuistoiksi.

Turn it up!
Aikavyöhykkeet tuottivat hämmennystä.
Päivän teema: YOLO. :'D
Hei nyt yoloillaan!
Ananasmehua.
Olette niin mukavia!



HATERS GONNA HATE.
...Mutta saanko kysyä: Mitä vittua?!?...

You wanna rock
Nothing's gonna make you stop
Nothing's gonna break you up


Meidän jalat ei väsy.
Kaksi ja puoli tuntia: We can dance until we die.
Joku tietää, mistä me tykätään.
Party 'til the world ends.

Voiko näin hauskaa olla?
Voi. Ja voisi. Unelmoida saa paremmastakin.
Lasin kohotus ja lentoon lähtenyt lumous.
Kiitos.
Se merkkasi ja merkkaa paljon.

Ota kuva että sinut siinä nään
Nyt mä tahdon todisteen


Suunnitelmat ei mennyt ihan niin kuin sunniteltiin.
Tämä rinki on erilainen.

-----------------------------------------------------------------------

En halua olla kotona,
haluun olla vielä laivalla!

Onks pakko, jos ei taho?

Kun kerran formuloista on kysymys, siitä kannattaa meille kertoa.
Me kyllä kuunnellaan!

Ananaspurkki on paras.
Hei odota!
"En oo varma muistatko vielä, mutta..."

Se ilme.
Kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa.
Kyllä, kyllä se muistaa.

Ainakin nyt.


Edes vilaus vielä, päätös tälle matkalle.
Kerrankin oltiin oikeassa.

Ei riitä sanat kuvailemaan.

"The world is not enough."

perjantai 15. maaliskuuta 2013

i did not mean to stare no but...

Sinä tulit, mistä tulit.
Istuit minua vastapäätä.
Hiomaton timantti, rento tyyppi.
Sinulla on hienon naisen beige takki, oikein karvareunus ja kaikki.
Tiedän, että olet erittäin hop. Joku on ehkä vähän ristiriitaista.
Siniser velour housut, ornamenttikuvioilla höystetyt feikki-uggit. Beigenä.

Kasvosi tuovat mieleen äitini nuorena.
Et ole selvästikään taivuttanut ripsiäsi, meikkivoide on liian tummaa.
Kulmasi ovat kivan väriset, mutta miksi kuin suorat viivat?
Hiukset aika rennosti, kuvaa hyvin luonnettasi.
Otsis pinnillä kiinni, päälaella.
Vanhempiesi ostamasta iphonesta kuuluu varmasti juuri sellaista musiikkia, kuin kuvittelen.
Käteesi peukalon ja etusormen väliin on piirretty tussilla vaaleanpunainen sydän. Koulussa oli vissiin tylsää?

Olet saman ikäinen, kuin minä. Käytämme samaa äidinkielen kirjaa.
Luulin, että olisit vanhempi. Ulkoinen olemuksesi antaa sellaisen kuvan.
Olet vahva, terveen suomalaisen naisen kokoinen.
Aistin silti, että sinua pelottaa jokin, olet hieman epävarma.

Kaivat mustasta Louis Vuitton -laukustasi avaimet.
Tummanvihreä kaulanauha, sininen glitteröity pienoisconverse.
Laukkusi ei ole aito. Olet ostanut sen pilkkahintaan viime syksynä Thaimaasta...Ihan vaan sen takia, että niin kuuluu tehdä...Ja että koulussa saisit kehuskella sillä, kaikki kyselee: "Onks toi aitooohhhh?"

Tiedän, että sivusilmällä katselet minua, luulet etten huomaa.

Kun jäät junasta pois, voin jopa arvata, missä koulussa opiskelet.



Istuin eilen junassa. Ajatuksia vain pulpahteli mieleeni. Säikähdin, kun siinä pienessä hetkessä ajattelin kaikki ylläolevat asiat läpi. Aina, kun näkee kadulla täysin tuntemattoman ihmisen, alitajuisesti ajattelee hänen olevan jotain. Mielipide muodostuu, vaikka sitä ei edes itse huomaa. Sitä "tuomitsee" heti ulkonäön ja muutenkin ulkoisen olemuksen perusteella. Tilanteita on niin erilaisia, se on luultavasti ensimmäinen ja viimeinen kerta kun näät jonkun ihmisen.
Oletko iloinen, surullinen, vaiko väsynyt?
Mitä sinulla on päällä?
Miten puhut, mitä puhut?
Ihan mielenkiinnosta. Ihmiset, jotka eivät minua millään tapaa tunne. Istuvat vieressäni, kävelevät vastaan torilla, törmäävät minuun kaupassa.

Yksi kysymys käy mielessä: Mitäköhän minusta ajatellaan?

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

eksyksissä supermarketissa

Eilen oli kylmä.
Leikkasin hiukset, näytin erilaiselta, edes vähän.
Tein ainevalintoja ja minua kehotettiin siirtymään A-Ruotsiin. En suostunut.
Parasta ruokaa koulussa on puuro.
Bussi oli myöhässä, juttelin pysäkillä opettajien kanssa.
Tajusin, kuinka mukavassa koulussa olenkaan. Suurin osa opettajistakin on oikeasti ihan mukavia tyyppejä.
Tein hidasta kuolemaa töissä. Myönnän, pikku hiljaa alkaa tympimään.
Illalla bussi oli täynnä ihmisiä, jotka olen joskus tuntenut, tai edes tiennyt. He eivät tiedä, että tiesin heidät, tai sitten he eivät tunnistaneet minua. Miten he kaikki yhtäkkiä olivat samassa bussissa? Yleensä saan matkustaa miltei yksin, ainakin ilman tuttuja kasvoja.
Jotkut saivat minut viikonloppuna tykästymään nuudeleihin.

Tänään oli lämmintä ja kaunis ilma.
Aamulla piti mennä salille, mutta nukuin. Halusin nukkua ja se teki hyvää.
Kahvia oli valmiina termarissa.
Jaksoin pitkästä aikaa näyttää hyvältä.
Tänään opettajat olivat taas mukavia.
Söin jälleen nuudeleita, makua vaihtaessani koin jotain kuvottavaa.
Illalla huomasin, että olin jättänyt matkapuhelinlaitteeni matikan luokkaan kokeen ajaksi...Sinne se myös jäi.
Teki paljon mieli jätskiä ja laiskotti. Olen oikea tarjousmummo, mutta kukaan ei lähtenyt seuraksi.
Piti mennä morjestamaan ihania Dodoja, mutta nukahdin.
Minä, joka en koskaan nukahtele, tai nuku päiväunia. Ärsyttää.


Nyt minulla on puhtaat hiukset, vatsa täynnä proteiinipannaria.
Olen levollinen, odotan innolla viikonloppua.
Se on väärä sana, "innolla" menettää merkityksensä.

Suurta rakkautta.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

hello world i'm your wild girl

Ihana viikonloppu.
Matka kohti Lahtea, päämääränä Muccula Hoodz.
Minua kovasti ihmetytti Lahden iloiset ja todella mukavat bussikuskit. Olenko eri planeetalla?


 Viimeisimpiä juoruja, tunnen oloni kotoisaksi.
Kaupassa käyminen on aina hankalaa. Innostuimme Nancien kanssa ehkä vähän liikaa hillopurkeista, emmekä meinanneet löytää kuivahiivaa.

Pasilaa, muusiikkia, juttujen taso täydellinen.
Illan teema oli vasemmistolaisletut ja poliittisesti korrekti pizza.
Seuraamme liittyivät myös Sheena, Suvi ja tietenkin hipsteri-Ärppä.


Aamulla luulin nukkuneeni pitkään...Kello olikin seitsemän.
Nukkuminen on yliarvostettua, se on heikoille. Olisin tietenkin voinut vinkin mukaan heittää Ärppää ja Nancieta sangollisella jäävettä, mutta minä poika päädyinkin leipomaan sämpylöitä.
Harkitsin jo hetken opiskelun lopettamista ja alkamista kotiorjaksi.


Meistä ihan kiinnostuttiin.
Portaat ja kusinurkkaus, klisee.
Saatiin paljon aikaiseksi, yllätys oli positiivinen.
Olemme parhaita, vaatimattomasti sanottuna.


Aurinko polttaa selkää.
Pakkanen siltikin vain kiristyy.
Sain kahvipassin.


Ihmiset ovat mukavia, vaikka varastavatkin omaisuutta, kaatavat elämän suolan kuiluun...Vievät kaiken jäljelle jääneen paholaisen nieltäväksi.
Ei se mitään, kosto on suloinen...
...Tai sitten ei.

torstai 7. maaliskuuta 2013

it's all in your books but has never been said



Tervetuloa pitkästä aikaa seuraamaan hyllysarjaani!
Tänään on vuorossa neljänneksi ylin ja kolmanneksi alin osanen, joka käsittelee...
Vähän kaikenlaista. Katsokaa kuvat, ne kertovat paljon.


Pienimuotoinen Monroes -nurkkaus. Pieni keikkaomaisuuteni. Kortit ja pieni läpinäkyvä laatikko on 2011-2012 uuden vuoden kinkereistä. Laatikossa on Gatorade -pullon korkki ja Monroen käsikoru, löytyy myös itse lippu ja confetti-hile. Kaikkea sitä onkin raahannutkin kotiin asti. Kun tätä huonetta, jossa nytkin istun, remontoitiin, laitoin asiat tuohon laatikkoon ja jostain syystä ne sinne jäivät. Se oli kyllä hieno ilta, nämä kaikki muistuttavat siitä.

Keikkalippuja, Dregen-Polly -pusseja, saman henkilön plekuja, ja...JA ihania muistoja viime kesän yleisurheilun EM-kisojen tapahtumatorilta. Haha! Se oli loistava päivä. Kalevi Sankopää, sekä puolet "DREGEN KOM HIT / PERKELE, minä rakastan sinua, JUMALAUTA" -kyltistä, varustettuna nimmarilla.


Olen tietääkseni kertonut mieltymyksestäni juomatölkkeihin? Tässä on kivoimpia vastaan tulleita. Mmm...Kaikki kirsikanmakuinen on vain parasta. Oletteko koskaan törmänneet Iskelmä -energiajuomaan? Sitä sai pari vuotta sitten eurolla Tarjoustalosta, enää en ole siihen harmikseni törmännyt. Ihan tajuttoman hyvän makuista nimittäin, appelsiini-cola!
Mitenkään asiaan liittymättä...Crashdïetin parin viikon takainen keikkalippu, jolle en ole löytänyt parempaa paikkaa.

Viimeiseksi vielä muutama yleissivistävä teos, jotka sain vuosi sitten joululahjaksi: Michael Monroen elämänkerta ja Mötley Crüen törkytehdas. Niiden välistä löytyy viime kesän Rockin' Hellsinki -tiketti.
Nami nami tuplakirsikka Dr. Pepperiä. Join muuten tuon tölkin viime syksynä joukkuevoimistelun Etelä-Suomen aluekisojen jälkeen, se oli lauantai. Olin edellisenä iltana/yönä ollut katsomassa Sixtareita Jyväskylässä. Siemaillessani tuota, maistelin myös hieman Ben & Jerry's -jäätelöä.

Muistoja, muistoja, muistoja.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

neula silmässäsi



Minulla on suuri halu kirjoittaa. En vain tiedä, mitä kirjoittaisin. Häiriköin omassa maailmassani kuvien kanssa. Ei minulla edes ole mitään tärkeää sanottavaa, tahdon vain postata blogiini.

Rakastan sitä miten tämä blogini on kuin koti. Miten kaikki on täällä, kuten minä haluan. Saan tehdä täällä mitä huvittaa. Vapauden tunne on suuri. Tämä on pieni tarina, minun elämäni. Rakkaita kuvia, rakkaita ihmisiä, rakkaita muistoja. Tämä tekee minut onnelliseksi. Blogiin kirjoittamisesta on tullut yksi suosikkiasioistani. En todellakaan tiedä, kiinnostaako ketään oikeasti blogin sisältö, vai onko se vain jotain, joka selataan nopeasti läpi...Katsotaan, mitä turhaa se on tällä kertaa postannut.

Lukijoita piisaa kyllä ihan mukavasti, se on kai merkki siitä, että näin ei ole. Kiitänkin teitä siitä, jos oikeasti luette postauksiani. Tai vaikka selaisitte vain läpi nopeasti kuvat. Kai sekin joku pieni ele kiinnostuksesta on. 

Jokatapauksessa asia on minulle se ja sama, kirjoitan tätä koska haluan ja koska mä vaan voin. Tietenkin on vielä kivempaa kirjoittaa, kun olen saanut niin paljon ihania kommentteja ja tiedän, että ainakin jotkut tykkäävät blogini lukemisesta. Tiedän, että tätä luetaan. Se on hieno tunne kieltämättä.

Minun on turha kysyä oikeastaan, mistä minun halutaan kirjoittavan/postaavan, koska niihin kysymyksiin ei ikinä kuitenkaan vastata. No eipä se mitään, se antaa minulle vapauden tehdä mitä haluan ja jatkaa turhien asioiden jauhamista.

Itseasiassa mikään, mitä kirjoitan tänne, ei ole turhaa. Kaikki liittyvät kaikkeen, jos ei tähän hetkeen, se tulee kuitenkin vastaan joskus tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin "turhatkin" asiat kuuluvat elämään, ne kuuluvat silloin myös tänne. Ei elämässä voi välttyä turhilta asioita. Joskus ne turhauttavat, tai ovat sitten ihan turhanpäiväisiä. Ei se mitään.

Elämässäni on tulossa niin paljon kaikkea kivaa, joista tiedän nauttivani. Tiedän, että tästä tulee jotain niin hienoa, unohtumatonta. Voin rehellisesti myös sanoa, että pelkään ihan tajuttomasti. Nämä ovat eri asioita. Kaksi puolta taistelevat elämässäni, ilo&nautinto ja suru&pelko. En oikeastaan tiedä, suru ei välttämättä ole oikea sana. Ei, en ole surullinen missään nimessä... Ne eivät edes taistele keskenään, ovat täysin eri asioita. Eri tavalla tärkeitä , vaikka eivät liity mitenkään toisiinsa.
Eikö olekin ärsyttävää, kun en edes kerro mistä puhun? :'D Hahahaa!



Voin myös rehellisesti ilmoittaa, että en ole yhtään varma, mitä olen tänne nyt kirjoittanut. En halua lukea tätä läpi alusta asti. Tämä kaikki saattaa olla totta, tai täysin valhetta. Miettikääs sitä, saatan olla huijari-ihminen. Mistä juuri sinä tiedät, mitä oikeasti kirjoitan? Onko nämä minun mielipiteitäni, asioitani? Mitä jos tämä kaikki on valhetta?

Ehkä haluankin hämmentää juuri sinua.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

summertime won't you come

Viikonlopun kunniaksi annoin itselleni luvan fiilistellä kesää. Suosittelen kaikille, se on mukavaa. Viime kesänä kokosin Facebookiin kansion, johon laitoin joka päivä yhden kuvan. Joten jos kiinnostaa Tästä linkistä vierailemaan viime kesässäni.









Kohta lähden Munkkiniemen suuntaan käymään viimeisen osan jumppakoulu -koulutuksesta ja kun pääsen kotiin, onkin jo ilta. Huomiseksikaan ei mitään ihmeellisempiä suunnitelmia ole. Juon varmaan kahvia.

Ihanaa viikonloppua kaikille!