maanantai 30. joulukuuta 2013

auringonnoususta itsellein suunnan mä teen

En voi uskoa, että näistä kaikista asioista on jo muka niin kauan...

Uusi vuosi vaihtui Helsingin yössä harhaillessa. Tammikuussa kävelin iltaisia Huopalahden katuja töistä kotiin. Puhelinmyyntiä, kokkailua, tanssia ja fiilistelyä. Opin, että tekemällä saa mitä haluaa.


Helmikuuhun siirryin ihanalla viikonlopulla kera ystävien. Koulun produktion valmistuminen, näytelmän ensi-ilta. Se palkittu tunne, se porukka, soolot, taustalla livebändi. Oli niin ihanaa. Pää Kii Nosturissa. Halusin vetää kaikki ystävät niin lähelle. Crashdiet Helsingissä, rakkaus, vesilammikoista villasukilla.



Alkaa maaliskuu kesän unelmoinnista, tiedän päämääräni, vieläkin. Kävin seikkailemassa Lahdessa ja unohdin puhelimen kouluun. Tapahtui asia nimeltään laiva, suuret juhlat ja lämmin Tukholma.


Hardcore Superstar räjäytti huhtikuun, paras pääsiäinen ehkä koskaan. Niin hienoja ideoita. Mitään ei kaduta. Juhlat jatkuu kotopuolessa frendiporukalla. Oh yes. Lopetin duunin ja nautin auringonsäteistä. Laman keikka ja hauska keissi, joka johti hauskoihin sattumuksiin aina myöhemmin vuonna. Makoilua koulun lattialla ja kurvailua kärryillä ympäri käytäviä. The 69 eyes Hämeenlinnassa, ensimmäinen kyyti kotiin. Ravistelin aivoja ja kahvittelin.


Toukokuussa kävin myymässä vappupalloja ja vietin ihan loistavan vapun muutenkin! Steissin portaat on legendaa. Ensimmäinen piknik ja uutta mieletöntä musiikkia. Ikävöin paljon. "Aina pitää yrittää." Fuck it all, mä teen mitä mä tahdon. Sain ihanaa palautetta tulevan kouluni suunnalta. Tein kärrynpyöriä parkkihallissa ja törmäsin opettajaan siellä, missä kukaan ei ehkä olisi uskonut. Nautin ja pidin päällä tyllihametta. Punkkia kymmenen minuutin päässä ja Presidentti. Vapina ja jännitys tulevasta. Päästäkää mut irti!



Kesäkuu. Potkiaiset, se vapauden tunne. Poistuisitko mun elämästäni. Vuoden väripaletti, juhlavuoden stipendi ja 9,6 keskiarvo. Ylpeänä pidin puheen auditorion lavalla ja poistuin korkeissa koroissani. Se suuri luotto kohdistui, mä vannon, sen kaiken toteutan. Paras mahdollinen kesän aloitus kera ystävien. Tästä se kaikki alkaa! Ninjailua ja kahlailua. Sauna Open Air. Provinssirock, Danzig, Misfitsin biisejä livenä, plektra. Paine ja hauskat ihmiset. Peltopiknik ja ikimuistoinen juhannus telttaillen Pihlajasaaressa. Mä en koskaan unohda meren kauneutta sinä yönä.





Heinäkuu oli kuuma. Riihimäkirock, Raahe, ufo yö ja liftaus. Mahtavaa aikaa Oulussa ja Manifestin ennätys. Yöjunat eivät koskaan ole olleet näin hämmentäviä. Torin Rytmit ja nukkumista puskassa. Itkettää Viro, Haapsalun ihanuus ja salaisuudet. En pysty käsittämään, en ehkä ikinä tässä elämässä. Kun elämä tuntuu täydelliseltä, että ei voi sanoa, ei niin yhtään mitään. Kalliolla rentoutumista, Hesaria pitkin ilman kenkiä ja kuuma asfaltti. Ruotsi, Tukholma, Skogsröjet. Kaikkien aikojen seikkailu kohti tuntematonta. Niin helvetisti rokkia ja rakkautta keskellä metsää. Ihmisillä on hyvä sielu.



Viimeinen festari Elokuussa tuotti ehkä pientä haikeutta. Porispere ja keltainen ämpäri. Juhlat ovat ikuiset. Valo polttaa silmiä ja matka kohti pikkupaikkakuntien kuningasta, Viitasaarta. Yhteisö, ranta, juomapillit, pikkukalat, parveke ja ihmeiden tapahtuminen. Ukkosmyrsky ja siniset korvakorut. Ravintolapäivä ja lukion aloittaminen medialinjalla. Radio Terva. Rokkaavimmat neljän päivän syntymäpäiväjuhlat. Katujen Ääniä Esplanadilla ja kesän päätös arvokkaasti.



Syyskuun leikkiä ja Lahden taiteet komeat meikit kasvoilla. Upein Liima zine. Lumikkina ja hienona naisena. Levyjen fiilistelyä ja öitä. Uusiin ihmisiin syventymistä ja arkea.



Lokakuun itsenäisyys, kun muut katsovat vierestä. Suuntaan sinne, missä tuntuu hyvältä olla. Hassuja juhlia ja kynttilöitä. Kyyneleitä hyvästä ja pahasta. Mustelmia lonkissa ja autoreissu läpi yön.



Halloween in hell marraskuussa, 69 eyes pitkästä aikaa. Frankenhooker. Jännittäviä asioita ja sydän irti rinnasta. Uusia paikkoja ja rakkaita ihmisiä. Koulua koulua, se kaikki rullaa omalla painollaan ihan kuten pitääkin. Hymy ja tanssia keskellä yötä omassa huoneessa. The Doors ja silakkalaulu.

Joulukuu oli täynnä ystäviä ja koulujuttuja. Kiireellisiä aikatauluja ja saamattomuutta. Idols ja loma. Joulu tuli ja meni. En osaa käyttää aikaani mihinkään, tai mitenkään. Niin paljon Arvostele mun illallisen katsomista ja piirtelyä papereiden kulmiin. Tuskailua siitä, mistä repii rahat tulevaan kesään. Tanssia lavalla ja muita hyviä asioita.


Tämä vuosi, ah. Jotain mitä toivoin niin lujaa. Sain elää niin ihania hetkiä, etten pysty käsittämään, kyyneliä silmäkulmissa. Vastoinkäymisiäkin totta kai on ilmaantunut, mutta en jaksa ajatella niitä. Kokonaisuudessaan tämä vuosi on ollut niin living the dream kuin ehkä voi olla. En kai mä voi muuta, kuin olla onnellinen ja toivoa tulevaisuudesta ihan samaa. Tähtiä tavoitellessa.

Nyt lähden landelle viettämään räjähtävää uutta vuotta 2014!
Mustajoutsen kiittää ja kuittaa, jättää vuoden 2013 taakse hyvillä mielin, muistoissa aina.
Adios amigos, nähdään ensi vuonna! Pusuja ja haleja!

We wanna see you dance like there is no tomorrow.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

non-stop

Tyhjensin laatikoita, laitoin kuvan lapsesta päiväkirjani väliin.
Ehkä muistuttamaan ikuisesta ilosta ja tyylikkyydestä.



Elämä on palannut kaupunkiin. Ehkä liiaksikin.
Illalla taivas on oudon värinen, kun puiden kahinan tuulessa voi kuulla.
Polulla ei ole valaistusta, onneksi hämäränäkö on kehittynyt.
Silti ei voi nähdä, mitä on tulevana.

Yhtäkkiä edessäsi on joku muu.



On tarina sateisesta virrasta, jossa luetaan ihan omia sääntöjään. Tai oikeastaan, kaikki säännöt ovat pyyhitty lakien tauluista pois. Tarinan ajatuksenvirtaus jatkuu paikkaan, josta kaikilla on omat mielikuvansa.
Kuin ihmiset, joita kaikki katsovat ylöspäin.

Pimeä laatikko, musta katto on aina palvontaa. Jos tarkkaan katsoo, voi salaisen polun löytää. Paikkaan jossa kaikki on toisin. Satumaa.

Oooh I wanna dance with somebody.

Se unelmien koroke, nähty unissa ja elokuvissa. Nähty valokuvissa ja kauempaa verkkokalvoilla. Valot välkkyy ja lantiot liikkuu. Kädet ilmaan ja hengitä tähtisadetta. Monet tehneet täällä historiaa ovat. Sulje silmäsi ja kuvittele olevasi yksi heistä. Kädet tavoittelee avaruutta, mieli on ollut siellä jo aika kauan. Taas yksi asia, jonka voi viivata yli siitä loppumattomasta listasta.

I love rock'n'roll
so put another dime in the jukebox, baby.


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

ajatushan oli se tärkein

Lokakuusta asti joka perjantai radiosta on soinut Dead by Xmas.
Joka kerta kuulostanut yhtä hyvältä. Välissä oli vielä se perjantai kolmastoistakin.
Nyt oli joulu. Mutta se ei ollut minussa.

Raskaat hengitykset ja hiljaisuus.
Lämmön juhla kääntyy ahdistukseksi.
Enkä edes tiedä miksi.
Koko pyhä jo alunperinkin meni ihan ohi.
Mutta no eipä se kai haittaa.



No mutta kuitenkin. Leivoin ja kokkailin.
Yritin parhaani.
Ja olen erittäin kiitollinen kaikista lahjuksista.
En mä ehkä näin kilttinä ollut.



Mutta ei se mitään, siinä se meni ja onhan se jo ohi.
Kynttilöitä voi polttaaa omaksi juhlaksikin.

Lähdetäänkö katsomaan tähtiä?

maanantai 23. joulukuuta 2013

tänään alkaa kevät



Parhaimpia joululahjoja tänä vuonna ovat halaukset. Pitkän ajan jälkeen se tuntuu niin hyvältä.
Sen arvon ehkä muistaa taas, kun on hetkestä kaukana.



Milloin viime kerran tähän aikaan vuodesta on voinut kävellä öisin pelkillä verkkosukkiksilla?
Mekonhelmat liehuu, jalassa Tuurin hieman liian suuret saappaat.
Kaulahuivinikin onnistuin hukkaamaan.
Mutta silti, jopa vesisadekin tuntuu lämpimältä.


Eräs heittää taskustaan siemeniä kyyhkysille.

Mansikan rönsyiltä tuoksuivat.

Avaan oven ja riisun kengät varovasti jaloistani. On pimeää, kaikki väki nukkuu. Ainoa valo hohkaa keittiöstä. Ikkunalaudalla on kynttelikkö, joka valaisee tilan. Se rauhoittaa.
Täytän lasin puolilleen ja kävelen pois.

perjantai 20. joulukuuta 2013

älä tule tänne, mene pois

Aikainen aamu ja seurataan pikkulapsia.
Ehkei se haittaa, vaikka aina ei ole järjellä siunattu.
Kun vitsistä tuli totta. Pitää nauraa aika lujaa.
Mutta kun lupaus on aina lupaus.



Oli hassunharmaata koko päivä.
Taikurihattu, debyyttikeikka, takaperinrinki  ja aerobic.
Me makoillaan lattialla keltaisten ovien vieressä.
Oli nuoria innokkaita ihmissieluja.
Pop-nuoriso oli sekaisin puolialasti joulukuun harmaudessa.
Kiitoksia teltta!





Lämpimiä muka kylmiä minuutteja, joraus ja hukkunut puhelin.
Mageita kenkiä Idols finaalissa.
Silmät ammollaan hyppyjen keskellä.
Aika supermagee spektaakkeli. Löysin kutsumukseni katonrajasta.
Valokeilojen hyväilyä, hauska, elämys.
Tähtisadetta.



Aina yhtä turvallinen kyyti kohti keskustan yötä.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

vaikutus: kadonnut tyttö

Avaan oven, joka on käsketty laittaa takalukkoon. En ehkä ihan ymmärrä miksi.
Välillä unohdan sen lukita, mutta siitä en kerro kellekään.

Tervehdin Justusta.
Se on paras kisu ikinä, maailman ihanin.
Kävelen huoneeseeni ja heitän vaaleanpunaisen kissareppuni lattialle.

Kävelen käytävän kautta olohuoneen läikikkäälle sohvalle. Kömmin omaan kulmaukseeni ja avaan musiikkitelevision.

Rakastan musiikkivideoita. Näen kauniita vaatteita ja tanssia. Useat kappaleet ovat tuttuja, mutta nyt...nyt!!! Mitä täällä tapahtuu? Mikä tämä on? Sydämeni alkaa sykkimään hiukan lujempaa. Näen tummia sävyjä ja kiehtovaa maisemaa. Olen hämmentynyt, en pysty muuta kuin tuijottamaan näkemääni ja ihailemaan kuulemaani. Etsiskelen tunnetilaa.



Pakko vain tuijottaa, täytyy varoa hengittämistä.
Mikään, ei edes yksi henkäys, saa rikkoa tätä hetkeä.

Viimeiset särökitarat kuultuani yritän laskea 1+1. Mietin, onko tämä edes mahdollista.
Kyllä vain, olin juuri kuullut elämäni hienoimman kappaleen.

Hetken päästä kuulen ääniä, tulikohan äiti kotiin?
Otan välittömästi muutamia juoksuaskeleita kohti eteistä.

Äiti astuu juuri ovesta sisään ja alkaa kyselemään päivästäni. Keskeytän hänet, koska nyt ei ole aikaa.
On jotain niin paljon tärkeämpää, joka siinä hetkessä tuntuu hullulta voimalta.

Kerron suureleisesti ihanasta kappaleesta, joka on uskomattomampi, kuin koskaan mitkään aikaisemmat:
"Se bändi oli joku The kuus-ysi e y e s. Voidaanko ostaa sen levy?"

Äiti katsoo minua pitkään, kasvoillaan suuri kysymysmerkki.
Lähdemme heti kohti kauppaa.



sunnuntai 15. joulukuuta 2013

tänä yönä elossa, ei aikaa nukkua

Aika näyttää, mä palaan kyllä vielä. Isommin kuin koskaan. Niin. Arjen öiset kadut rauhoittaa. Tuuli repii liikennevalot kohdiltaan. Laivan katolla on joulukuusi.

Minä kierrän ympyrää ja se saa mut rauhottumaan.



Friday is the 13th
to 24th it's not so long to go.



Ekstaasi.
Se on ihana sana. Se on valtava.
Se tuntuu pehmeältä lausuttaessa.

Don't try to hide it, I can read you like a book.



Hymyilen ja toteen:
Mä en koskaan palaa.



Jalat jättävät vain hipauksen lattiaan alta aikayksikön. Minut nostetaan ilmaan korkealle ja puristetaan lujaa. En saa selvää puheesta, sanat täyttä hepreaa. Päätelmiksi löydän kaiken olennaisen. Kasvomaaleja, kiiltohousuja ja vaalenpunainen tyllimekko. Mutta en ollut enää enkeli.

Vaasankatua pitkin kävelee mies, joka on jäänyt aikaan kaksikymmentä vuotta sitten.

Makeankitkerää.

kerrankin toteutan ne joka viikkoiset sanat kokonaisuudessaan.
Kierrän kaupunkia ja kävelen ohi jonojen, astun viimeiseen junaan.
Hiuksistani ei pysty aistimaan sitä kaunista tupakan tuoksua, jonka haluan muilta tarttuvan.
Se on jotain aivan muuta, jotain hiukan epämiellyttävää. En osaa sanoa mitä.

torstai 12. joulukuuta 2013

se on väliaikainen

Eläytyä siihen suureen pieneen hetkeen, tietää tasan kaikki juuri siitä hetkestä.
Tasan tunnilleen. Näinä hetkinä silloin. Ja voin yrittää päästä siihen takaisin.


Kahvikoneen pihinää.
Lautasten kilinää.
Yksinään seikkailevat siivouskärryt kulkee omia teitään.


Halauksia ystäviltä niin pitkän ajan jälkeen. Tuntuu hyvältä.
11.12.13 14:15
Pimeä huone, musisointia ja pehmeä lattia.
Unessani kaikki vaeltavat Meksikosta Kuusamoon.



Olisin niin kovasti tahtonut jäädä.

crash'n'burn'n'bleed
run away with me

Haittaako se, jos mä olen likainen?

Sinä kiipeät hattaravuorta ja koitat päästä huipulle ennen iltaa.

Mä haluan itseni takaisin.

Sinkoilin kohti pimeyttä ja huusin...
But the world will never change me!


Heitän kitusiini kupin kuumaa teetä.
Laulussa lauletaan kohtalon tähdestä.
Siitä yhdestä, joka vie eteenpäin.
Seurata sydämensä unelmaa.
Kynttilöiden liekit heijastelevat silmiini.

Näinä päivinä osaan heittää hyvästit espanjaksi.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

pikkukaupungin pimeä yö

voi tyttö...
nyt valitset tämän tien
sanot, että rinkiä on alettava
olet varma siitä, mitä haluat

olet langennut
olet langennut punaiseen
siinä pelottavassa hiljaisuudessa
shhh!!! ihan hiljaa...

tunnet keuhkoissasi kantautuneen pakkasen ja oven läpi tuoksuva saa pääsi pyörälleen.
miten kukaan voi olla niin ihmeellinen?

voi tyttö...
olet niin onnellinen
voi tyttö...
onneksi olet elämäsi herra

voi tyttö... muistatko?
äsken vierailit taivaassa
siellä soi Murhapolttaja
menit piiloon rakkaudelta
mutta onneksi tämä rakkaus ei juokse pois

mutta voi tyttö...
kohta alkaa aamun pimeys voittaa
valot polttavat silmäsi
ja ymmärrät, että nyt on parempi juosta

voi tyttö...
onnellisempana kuin koskaan
odotat seuraavaa sitä seuraavaa lumousta



perjantai 6. joulukuuta 2013

pistän silmät kii

Punaruskealta taivaalta sataa lunta.
Ihmisten askeleet ovat hiljaisia.
Musiikki soi ja jalat takovat kasaantuvaa lunta.

Mutta enää 22 yötä kevääseen.

Näin viime kesänä niin paljon joutsenia.








okei
mä yhtenä aamuna tiesin vaan
mä en voi pysyy paikallaan
ja maantie mun kotini nyt on

oi herra
ei mul oo paljon pyydettävää
joka päivä jotain uutta nään
ei mun tarvii koskaan olla onneton

-Tehosekoitin

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

strange kind of attitude

Minut haastettiin Maria Helenan toimesta tällä ikuisesti kiertävällä haasteella.
Mutta nämähän ovat oikein kivoja.

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä seuraaville.
Kerro, kenet kaikki haastoit.




11 faktaa:

1. Minulla on ollut mustat hiukset kuusi ja puoli vuotta.

2. Sain eilen elämäni huonoimman arvosanan kokeesta. Lyhyen matikan ensimmäisen kurssin kokeesta 5½. Eikä edes vituta. Suunta on avaruuteen!

3. Kuuntelen tällä hetkellä Alien Sex Fiendia.

4. Saan liian usein hillitsemättömiä naurukohtauksia. Varsinkin koulussa.

5. Satu sanoi tänään, että minulla olisi piristävä vaikutus. Tuli ihan hirmuisen hyvä mieli.

6. Tarvitsisin uusia kuulakärkikyniä. Kaikki parhaimmat lakkaavat toimimasta, tai vaihtoehtoisesti häviävät jonnekin.

7. Haluaisin oppia meikkaamaan.

8. Mä vihaan elektroniikkaa. Kun mikään ei vaan ikinä toimi.

9. 11-vuotiaana minulle ei kerrottu, kun kissani oltiin menossa lopettamaan. Vasta sen jälkeen. Olen ikuisesti katkera. Eihän se mirri ollut ollutkaan kuin koko elämäni siinä vierelläni.

10. Haluaisin löytää aikaa lukemiselle. Niin paljon hienoja kirjoja, jotka tahtoisin lukea.

11. Onnistuin viime viikonloppuna hukkaamaan bussikorttini. Onneksi hätä ei ole tämän näköinen.



Miksi kirjoitat blogia?
Koska tämä on ihanaa! Blogi on itselleni kuin koti. Ehkä se valta, että saa tehdä mitä haluaa ja miten haluaa, on osa tätä hienoutta. Mutta tämä on keino ilmaista itseään. Voin laittaa tänne mitä ikinä tässä maailmassa tahdon. Voin valehdella, fiilistellä, tarinoida ja laittaa rumia kuvia, jos niin tahdon. En haluaisi sanoa tätä harrastukseksikaan, Mustajoutsen kulkee osana elämänrytmiä. Aina mukana.

Onko sinulla parasta ystävää?
Olen aina inhonnut sanaparia "paras ystävä". Se on kuulostaa todella tönköltä, eikä yhtään hyvältä. Mutta kyllä tää nyt on aika helppo kysymys, Heba. Kysyn vaan, että miks?

Mitä mieltä olet homoavioliitoista?
Minulla ei ole mitään homoavioliittoja vastaan. Kaikkien vaan pitäisi mennä naimisiin, jos niin haluaa. Ihmiset ihmisinä. Jos rakastaa, niin rakastaa. Ei se sukupuolta katso.

Millaista musiikkia kuuntelet?
Oikeastaan laidasta laitaan kaikkea, mikä kuulostaa hyvältä. Riippuu niin paljon fiiliksestäkin. Mutta yleisesti voisin sanoa, että rock- ja punk-linjoilla mennään. Mutta kaikki gootista jazziin ja iskelmästä metalliin toimii.

Jos saisit tuhat euroa rahaa, mitä tekisit ensimmäisenä?
Tallettaisin fyget tilille ja odottaisin, että hyviä keikkoja ilmestyy. Sitten kävisin lippuja ostamassa. Kesärahakaan ei olisi pahitteeksi.

Suurin toiveesi?
Ei saisi sanoa ääneen. Shh! ...Onnellinen elämä. Mutta sekin merkitsee eri ihmisille niin montaa eri asiaa.

Seurusteletko? Jos, niin kuinka kauan olette seurustelleet?
En seurustele.

Mitä mieltä olet ns. normeista poikkeavista henkilöistä? Esim. kehitysvammaisista, mielisairaista yms?
Vihan liekit alkoivat kiehumaan pääni sisällä, kun luin tämän kysymyksen. Sanon taas, että ihmiset ihmisinä. Jos henkilöllä on kehitysvamma, astma, jokin mielisairaus, diabetes, vauva mahan sisällä, tai vaikka syöpä... Ne ovat kaikki ihan sama asia! Ei mikään, ei yksikään noista, tai mikään muukaan, alenna millään tavalla hänen ihmisarvoaan. Herätkää saatana!

Mitä mielestäsi rakkaus on?
Jotain suurta, mitä ei  pysty sanoilla kuvailemaan.

Miten uskot maailmanlopun ilmenevän ja milloin se mielestäsi tulee?
KAIKKI KUOLEE!!!!!!!!! Ja mun mielestä se meni jo viime joulukuussa. Ei se enää voi tulla.

Lempisarjasi?
Salatut Elämät ei ole vain tv-sarja, se on elämäntapa.



11 kysymystä haastetuille:
Mitä näät oikealla puolellasi? Kerro siitä.
Jos saisit yhden levyn kaupasta ilmaiseksi, minkä valitsisit?
Mitä teet huomenna?
Mitä ottaisit mukaan Chapadinhaan?
Miksi silakat valloittavat vielä tämän maailman?
Miksi aina pitää valittaa?
Miksi mikään ei ikinä ole tarpeeksi?
Minkä taidon tahtoisit oppia?
Minkä takia on niin suuri paniikki, kun kaupat ovat päivän kiinni?
Oletko koskaan käynyt avantouinnilla?
Missä haluaisit nähdä itsesi kahdeksan vuoden kuluttua?

Ja kaiken tasapuolisuuden nimissä, haastan teidät kaikki!
Pistäkää linkkiä, kun olette vastailleet! Käyn lueskelemassa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

katson postilaatikkooni, siellä istuu silakka

Jos olet joskus hyvin, hyvin väsynyt, kuten välillä ihmiset tuppaavat olemaan. Kannattaisi ehkä nukkua, mutta ei kannata kuitenkaan pilkkiä onnensa ohi. Ainakaan kun tarjolla on ilmaista rahaa. Siitä huolimatta jokainen maasta löytyvä tölkki on poimittava.

Se on hassua miten asiat muuttuvat nopeaan. Siellä vallitsee nykyään ahdistuksen, pelon ja stressin ilmapiiri. Ihmiset tosin ovat vielä mukavia. Pipareitakaan ei tarvinnut varastaa näyteikkunasta.

Onhan se kiltti, muttei yhtä näppärä kuin sinä.





Helsingissä on myrsky ja Emilia. Katuja, noloja ihmisiä, merituulta, valoja ja taivas. Ollaan korkealla. Jotain elokuvamaisuutta havaittavissa. Lavan alta koko maailma näyttää kauniimmalta. Kuin näkymättömyysviitta. Hienoja asioita. Paljon ajateltavaa. Ihanuutta.

Laineilla lipuu lautta
kohti syvää avaruutta.




Mestarikokit vauhdissa ja kirsikkaa. Matto on vieläkin yhtä pehmeä ja soittolistat parhaat. Taas seuraavat askeleet kohti tuntematonta. Mutta me ollaan siinä jo ivallisen hyviä.

Ja pähkinä toteutuu, miltei hienostolounas ja uusia lenkkipolkuja.

Kuusi kuppia kahvia, täytyy juoda kerralla.



En halua olla missään muualla. Sielu lepää ja piirtää sydämiä seinään. Tyytyväisyys.
Kädet hankaavat reisiin, kun kuulen ääniä. Haluan.
It's all happening. Nimeä kuvan kasvi ja lämpöaalto. Mä arvasin, mä tiesin.
Roolinvaihdoksia ja hämmennyksiä, huaaoaah. Silmistä sen näkee.





Katu tuntuu hyvältä luistella, katsella ihmisiä
Ympäri ämpäri ja vihdoin sisällä sormissa pistelee.
Tuntuu hyvältä. On olemassa niin paljon erilaisia asioita ja paikkoja. Ulottuvuuksia seitsemänsataa.
Mitä kaikki on? En osaa sanoa. Miks? Hienoutta.
Niin katossa oleva päivä, että sydämessä tuntuu. Ah.

Jos olisin lintu.

Tunnit hukkuivat ja jouluun preppaus on aloitettu taholta jos toiseltakin.
Me eletään pimeässä, kunhan kilisee tarpeeksi ja alakerrassa on kirkko.

Mutta vielä ei ole niin kylmä, että voisi ottaa kengät pois. 

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

juon liekehtivästä viinilasista

 I can't get no higher than this
rising up horizon baby
get real




Niin paljon kirosanoja, olemattomuutta, naurua, odottamista, kylmyyttä, kauneutta, säröä, numeroita, lukuja, kirjaimia, bussin vaihto kesken matkaa, hämmennystä, kaakaota ja pää veressä.
Muistin dna-lippiksen ja luolan, joka täytyy käydä katsomassa joku päivä.

Onko sitä enää olemassa?

Iltakävely halki lapsuuden metsän. Siellä kuljetut tiet, metsän salaisuudet ja jäämäki.
Kaikki on tuotu alas, käpykanto on rikottu ja siili varastettu.

Varjo seuraa kulkijaa.





 I live by the code of the road
every single night of my life
nobody knows a single place I go
city by city, night after night

been a long time on this lonely road, yeah
nothings comes easy, but it's worth the fight
if you've seen it once I've seen it twice before, yeah
little by little, mile after mile