keskiviikko 19. joulukuuta 2012

sen sain, kun talven teitä kuljin



rikas nainen Raumalla
Niin se vain menee, tämä vuosi on kohta pulkassa ja loma on jo ovella. Kokeet on nyt ohi, mikä helpotus. Puoli vuotta kesään ja suurempaan lomaan, sitä odotan vielä enemmän.

Viime viikko oli kiireinen, samoin kuin tämä. Oli vielä kokeisiin lukemisia, paljon suunniteltavia juttuja, parit treenit ja  seuran joulunäytös.

Voisin sanoa, että näytös, tai oikeastaan näytökset, menivät oikein mukavasti. Ensimmäisessä, perinteisessä joulunäytöksessä esitimme syksyn kisaohjelmamme. Toinen näytös oli sama, kuin syksyllä esitetty KNV:n 75-vuotis juhlanäytös. Siinä siis esitimme yhdessä toisen joukkueen kanssa ohjelman vuodelta 1997.

Olen tehnyt suuren päätöksen. Monet itkut on itketty, se on vaikeaa, mutta tiedän että se on oikein. Minua ei ensi keväänä nähdä kisamatolla, pidän välikauden. Tällä hetkellä motivaatio ja into ei vain riitä tarpeeksi. Rakastan joukkuevoimistelua ja sitä ei koskaan saa minusta pois. Se on juuri asia, minkä takia en halua tehdä sitä puoliteholla. Haluan voimistellessani saada siitä kaiken irti ja nauttia mahdollisimman paljon.

Haluan vain saada aikalisän, pitää pienen hengähdystauon. Hetken ajatella ja puhdistaa mieltä. Tällä hetkellä en vain voi nauttia tästä lajista niin paljon, kuin haluaisin. Tässä kohtaa minusta tuntuu myös, etten halua ja pysty sitoutua niin paljon, kuin voimistelu vaatii ja tänä syksynä on ollut paljon enemmän asioita, joita olisin mieluummin halunnut tehdä. Siksi uskon, että tämä on paras vaihtoehto. Uskon, että taas puolen vuoden päästä voin saada itsestäni enemmän irti ja nauttia kaksinkertaisen määrän.



Se on rahkapulla kanelikardemumma-aprikoositäytteellä
Vaikka tässä on tekemistä riittänyt, on ollut ihanaa, kun olen ehtinyt leipomaan pitkästä aikaa. Torstaina leivottiin koulussa pullaa, perjantaina tein piparitaikinaa, lauantaina leivoin taatelikakun, maanantaina glögikakun ja eilen illalla maitosuklaafudgea harvoille ja valituille.

Bataattipaprikasosekeitto on muuten parasta ikinä
Tällä hetkellä on menossa suurien suunnitelmien suunnitteleminen ensi kesää varten. Siihen tarvitaan myös rahaa. Mutta miten saada rahaa? Se on hyvä kysymys. Onko kellään ehdotuksia? Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä käymään yhdessä puhelinmyyntifirmassa. Jospa siitä tulisi jotain.

Yritän tässä keksiä, mitä kuulumisiani teille kertoisin, mutta eipä kai tässä muuta. Päivät lipuu ohi, vaikka ei mitään ihmeellistä teekkään. Tekemistä tuntuu silti olevan paljon, kiire olevan koko ajan, mutten tunne tehneeni mitään. Värjäsin minä hiukset. :D Mustaksi. Yllättikö? Tänään leivotaan pipareita!

Joulu on maanantaina.(oh really?) Siksipä siis rakkaat lukijani, kysyn teiltä:
 Oletteko jouluihmisiä?
 Nykyäää löytyy aikamoisia ääripäitä siitäkin asiasta. Toiset rakastaa ja toiset eivät voi sietää.

1 kommentti :

  1. Lueskelin blogiasi hieman ja tartun tässä tuohon, miksi alaikäisille on niin vähän keikkoja. Itseänikin se harmitti silloin teini-iässä, keikoille pääsi ehkä viisi kertaa vuodessa. Sen jälkeen kun täytti 18, oli ihan mahtavaa juosta katsomassa keikkoja niin paljon kuin halusi (= niin paljon kuin oli tarjontaa). Se vaan on vähän kun monissa kaupungeissa ei ole mitään muuta paikkaa järjestää keikkoja kuin baarit ja he eivät sitten halua panostaa anniskelualueen pystyttämiseen, koska baari ei kuitenkaan ole pääasiassa keikkapaikka vaan juottola. Suuren osan ajasta anniskelualue olisi täysin tyhjän panttina ja täysi-ikäiset tuovat rahaa baarille ostamalla juomia illan aikana; juomilla baarit tahkoavat rahaa, eivät pääsylipuilla ja näin ollen alaikäisille keikkojen tarjoaminen ei yksinkertaisesti ole taloudellisesti kannattavaa. Mutta voin luvata, että keikoille pääseminen sitten 18 täytettyä on niin mahtavaa, että aiemmat pettymykset kyllä unohtuvat ;) Itsekin käytin pari ekaa täysi-ikäisyyden vuotta lähes asumalla Tavastialla ja muissa keikkoja tarjoilevissa baareissa.

    VastaaPoista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)