torstai 13. joulukuuta 2012

feel my heartbeat

Neljä päivää, Neljä kaupunkia, Yksi tehtävä.

Ehkä paras viikonloppu koko syksyn keikkaviikonlopuista, vaikka ei keikoille päästykään.

Istuin alkuun itsenäisyyspäivää taajamajunassa ohi paikkakuntien, joista en ollut ikinä kuullutkaan. Lopulta päädyin Tampereelle, autolla jatkaen Ruutanaan Heban luo. Tehtiin bataattipaprikasosekeittoa, joulutorttuja ja muita salaisia asioita, joista ei vielä puhuta sen enempää.


Perjantaina oli ensimmäinen ja viimeinen päiväni Hatanpään lukiossa. Psykologia oli kyllä erittäin mielenkiintoista...Tai sitten ei. No kuitenkin, sitten oli vuorossa seikkailu! Kohti parasta viikonloppua!
Tässä sitä oikeaa taidetta suoraan hotellin seinältä
Hyppäsimme bussiin, joka vei meidät yllättävänkin suureksi paikaksi osoittautuneeseen Poriin. Matka sujui ainakin kanssamatkustajilla mukavasti kuunnellessa meidän juttuja ja lopulta pääsimme kaatuneen mummon autettuamme hotellille. Kuvitelkaa, meillä oli hotelli! Luksusta, sanoisin minä.

Miksi nykyään kaupoista ei saa joululimppua, missä on rusinoita? Täyttä vääryyttä! Kun ei kerta ollut rusinoita limpussa, piti rusinat ostaa erikseen.
Saavuimme Bar Kinon eteen, meillä oli täydellinen ajoitus. Kuka haluaisi istua vapaaehtoisesti pakkasessa? ME! Oli keikka, bändiltä nimeltään The 69 eyes. Asetuimme "taloksi" ja aloimme nauttimaan olostamme. Saimme heti kättelyssä informaatiota ja jäätävät kahdeksan tuntia saattoivat alkaa.

"Kohta pääsette sisälle." -Kertoo miesääni.

...Tai sitten ei.

Viisi miestä kävelevät vuorotellen ovesta sisään. Sitä helpotuksen määrää istumisen jälkeen. Onnen kyyneleitä, iloa, onnellisuutta! Halaus lämmittää kaikkien istuttujen tuntien puolesta. Se tunne, se kun joku on niin aito, ettei sanat riitä kuvaamaan.

Porilaiset osoittautuivat erittäin mukaviksi ihmisiksi! Voi sitä myötätunnon määrää, kaikki oli tosi innoissaan meistä, ja kannusti yhtenään. Niin kuin olimme valmistautuneet, emme päässeet baariin sisään. Tällä kertaa portsarit eivät edes olleet hauskoja. Istuttiin lisää, kuunneltiin keikkaa ja oltiin niin onnellisia, että leijailtiin hotelliin nukkumaan pariksi tunniksi.
"Hotelliaamiainen"
Aamulla heräsimme, pakkasimme tavaramme ja kävelimme Porin halki bussiasemalle. Vastaan käveli myös eräs tuttu henkilö, Artsi.
Rauma osoittautui pettymykseksi, ei edes vessaa meinannut löytyä koko kaupungista. Vessa, johon päädyimme oli kyllä sen verran pieni, että vähän pelotti, että mahdutaanko sinne kamojemme kanssa. Jokataupauksessa meille tuli heti kättelyssä tylsää, joten päätimme lähteä istumaan pakkaseen.

Makuupussit päälle, leiri pystyyn Bar Hovin eteen ja seuraavat kahdeksan tuntia ulkona. Jotain hyvää Raumassakin, nimittäin lämpimämpi oli, kuin Porissa. Makuupussihippaa, soundcheckiä, "hämäriä muistikuvia", lehtijuttu paikallislehteen ja pizzarahaa bussikuskilta.
"Ollaanks me oikeesti muka jossain Raumalla?"
Taaskaan baariin ei ollut pääsyä, joten keräsimme kamamme ja menimme pepseille hotellin aulaan, joka sijaitsi siis ihan keikkapaikan vieressä. Tutustuimme myös erääseen australialaiseen naiseen, joka lupasi meille yöpaikan. Hetkiä kului, nopeita kuulumisien vaihteluita suosikki-ihmistemme kanssa. Kaikki tuntui niin luonnolliselta, ihan kuin se olisi aina ollutkin niin. Me siellä, he siellä ja kaikilla on hauskaa. Zubadubaduu! -Ja muuta mielenkiintoista pohdittavaksi.

Deep in the night
We are young
We wanna live fast now

Deep in the night
We are strong
Tonight is gonna last now

Night time. Yö saapuu, keskiyö. Makuupussihirmut ovat taas pakkasessa. Keikkakokemus oli tämäkin. Tanssitaan, lauletaan. Mietitään, miksi ei olla sisällä. Hämmennystäkin herätimme, kun makuupussejamme luultiin ruumiiksi. "Ei tänne oo kukaan kuollut!"


"Avainkortti meni baariin." Istuimme hotellin käytävällä. Ehkä meidän pitäisi kokeilla joskus istumisen maailmanennätystä, jota meille Porissa ehdotettiin. No jokatapauksessa istuminenkin tuotti tulosta ja täytyimme onnellisuudesta. "Tsemii hei ihan kaikkeen!" "Mä meen nyt vetää buranaa ja kaikkee." Jees, jees, nähdään vielä.

Oli kuningasidea, ensin läppä, sitten jotain, mikä muuttui todeksi. Oli eräs leikki, eräs rinki. Oli eräs ananaspurkki, jonka tulen aina muistamaan.

Tämä tarina on parempi lopettaa tällä kertaa tähän.

6 kommenttia :

  1. Heei iha super siisti reissu teil!! :-DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinkin vois tietysti sanoa. :D

      Poista
  2. Ananaspurkki on niin parasta oikeesti ikinä! En pääse yli tosta viikonlopusta enkä todellakaan haluakaan. Miksei otettu ananaspurkkia mukaan rinkiin?:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmaan pysty ikinä enää syömään ananasta pokkana. 8D MITÄ??? Ei ananaspurkki voi tulla rinkiin!!!! Ei pysty.:D Voi että, oli kyllä mahtavaa, ajatuskin saa naurattamaan. En kadu mitään!

      Poista
  3. Hei mä varmaan näin teidät siinä baarin edessä Porissa istumassa. Ite olin kanssa siellä keikalla ja oli ihan mahtavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! :D Varmasti oli mahtavaa, ulkopuolelle ainakin kuulosti hyvältä, joten sisäpuolella oli varmasti vielä mahtavampaa.

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)