sunnuntai 25. marraskuuta 2012

they can't blame on what song we spin


Tänään käydessäni kirpputorilla äitini ja siskoni kanssa sain muistutuksen rakkaudestani. Erään pöydän luona oli mies myymässä vinyylejä. Olisitte nähneet ne! Mahtava kokoelma harvinaisia kaunokaisia. Harvinaisuuden takia osa oli myös erittäin hintavia, jolloin yksikään kappale ei tarttunut mukaani.

Kävin kuitenkin keskustelua myyjän kanssa vinyylien kauneudesta ja soundista aika pitkäänkin. Niissä on vain se oma viehätyksensä. Niiden katseleminenkin tuottaa jo mielihyvää. Jos sellaisen kokoelman omistaisin, kuin hän, niin ensimmäistäkään kappaletta en kyllä ikinä myisi. 

Mieleeni tuli kuva yöstä. Vinyylisoitin, hyviä bändejä, pimeää, paljon kynttilöitä. Pakko saada!

Päätin, että tästä lähtien ostan vain vinyylejä. Kartutan itselleni kokoelman, ja kuuntelen vain niitä. En kestä! Minulle muodostui pakkomielle nähdessäni jotain niin upeaa. Niissä on niin eri fiilis, kuin cd-levyissä. Tunnelmaa.

1 kommentti :

  1. Vinyylit on kivoja! <3 Mut ostan yleensä vaan sellaset levyt vinyylinä joissa ei oo yhtään huonoo biisiä kun se kelaaminen on niissä hieman hankalampaa :D

    VastaaPoista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)