perjantai 30. marraskuuta 2012

i might not come home again

Tässä on teille biisi.
Backyard Babies - Heaven 2.9

Tällä viikolla tämä koko biisi on tuonut minulle aivan eri fiiliksen, kuin ennen. Jotenkin sattumalta tämä pärähti soimaan, kun katselin kuvia ihanista hetkistä tämän ja edellisten vuosien aikana. Tuli niin haikea olo, että melkein kyynel tuli silmään. Tuo melodia tekee vain sen. En osaa kuvailla, se pitää kokea. En tiedä tuntevatko muut sen samalla tavalla, mutta itselleni se melodia ja soundi merkitsee jotain suurta ja rakasta.

I wanna have my fun
where the nights are long
we wanna go away
where the sun will always shine
we're in heaven 2.9

Hetki tuntuu ikuiselta, nautitaan hetkestä ja pidetään hauskaa. Se kuulostaa kesältä. Haluan hyppimään festareille, laulaa, nauraa ja tanssia. Vapautta, muistoja, fiiliksiä, onnellisuutta.

Elän taivaassa.


No mutta mitä minulle kuuluu?

En voi sanoa, että viimeiset pari viikkoa olisivat olleet tylsiä, mutta ei mitenkään mahtavia tai erikoisia. Olen opiskellut ihan pirusti, kohta on taas kokeet, jotka kasaantuvat taas kaikki samoille viikoille. Treeneissä olen käynyt ja nyt viikonloppuna onkin viimeiset kisat.


Viime perjantaina olin Helmillä yötä, ja keskustelimme elämääkin suuremmista asioista teekupposen ja jäätelöpaketin äärellä.

Lisäksi olen ollut ruma. Tajusin, että koulussa voi oikeasti näyttää niin perseeltä, kuin haluaa. En kertakaikkiaan jaksa panostaa ulkonäköön aamuisin ja sen ajan nyt jouluun asti voin käyttää johonkin tarpeelliseen. Voin lukea aamulla kokeisiin, tai kirjoittaa blogimerkintää, tai tehdä joitain muita asioita, joihin illalla ei ole enää aikaa. Saan paljon enemmän aikaiseksikin tällä tavalla, eikä ketään oikeasti kiinnosta, miltä minä näytän koulussa. Siellähän vain opiskellaan.


Jos tällä hetkellä saisin yhden toivomuksen, toivoisin, ettei enää ikinä sataisi yhtään lunta, eikä lämpötila laskisi alle viiden asteen. Lumi on märkää, tiellä jokapaikassa, eikä siitä ole mitään iloa. Se piilottaa kivasti jään ja sitten ainakin liukastuu, kun sitä ei huomaa. Kuka haluaa oikeasti, että ulkona on kylmä? Joutuu laittamaan kaikki eskimokledjut päälle ja siltikin on vielä kylmä! Kun lunta sataa vaakatasossa ja tuulee, niin kaikille tulee vain huono fiilis ja on kärttyisiä koko päivän.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

the kids are right

"16-vuotias Pinja selaa suosikkibändinsä nettisivuja ja huomaa ilokseen kyseisen bändin olevan tulossa Suomeen. Hän on juuri tilaamassa sinne lippua, mutta huomaa, että koko keikka on kielletty alaikäisiltä. Pinja ei voi uskoa näkemäänsä! Hän on ihaillut bändiä vuosia ja nyt kun se on tulossa Suomeen, hän ei pääse katsomaan sitä ikärajan takia."  

Tuntuuko tutulta? Tähän ei edes tarvita ulkomaalaista bändiä. Jo pelkästään suomalaisetkin bändit kelpaaavat tähän mainiosti.


Itseltäni ja varmasti monilta blogini lukijoilta oon jäänyt monetkin keikat väliin ikärajan takia ja se on minusta väärin.



Monta kertaa on ollut joku hyvä bändi tulossa keikalle johonkin ja kaikki on tyssännytheti siihen. Vastauksena sähköpostiin keikkapaikalta on saatu tieto, että paikassa on anniskelualue. Niin se aina menee. Laissa kielletty ja silleen.

-Miksi ei voida laittaa sitä aitaa ja eritellä anniskelualue? En tiedä. Esimerkiksi Nosturissa, Lutakossa, Pakkahuoneella ja Finlandia-klubilla tämä periaate toimii hyvin. Siinä ne sitten onkin. Varmaan Suomen ainoat paikat, joissa alaikäiset voivat nähdä klubikeikkoja.

Olen miettinyt asiaa paljon ja kirjoittanut mielipidekirjoituksia koulussa, sun muuta. Eivätkö keikkapaikat hyötyisi myös alaikäisistä kävijöistä? Tai no, alaikäisethän varmasti ovat paljon fanaattisempia suosikkiyhtyeitään kohtaan ja lähtisivät suuremmalla mahdollisuudella keikalle, kuin keski-ikäinen mies, joka jää mieluummin katsomaan kotiin telkkaria, kun keikalla on niin kova meteli. Klubit saisivat huomattavaa tuottoa, jos alaikäisetkin laskettaisiin keikalle. Minä olisin ainakin käsi ojossa antamassa rahaa ja ostamassa lippua, jos vain pääsisin jollekin haluamalleni keikalle. Ei mitään epäilystäkään!



No onhan festarit joo, mutta sehän on täysin eri asia. Pitäisikö kolme-neljäsosaa vuodesta tyytyä Youtubeen tärisevillä käsillä kuvattuihin videoihin?


Itselläni on siinä mielessä hyvä tilanne, että olen päässyt näkemään paljon haluamiani keikkoja ja olen siitä onnellinen. Näiden keikkojen ansiosta olen kokenut paljon uskomattoman hienoja asioita ja sitonut ystävyyssuhteita, jotka tulevat kestämään. Se on vain hienointa maailmassa.

Olen sitä mieltä, että kaikki keikat pitäisi olla kaikille sallittuja. Eikö nykyään, kun ollaan niin tasa-arvoisia, niin kaikilla pitäisi olla sama mahdollisus pääsetä näkemään bändejä, joista oikeasti pitää? Kaiken lisäksi fiilis ja tunnelma, mikä keikoilla on, se on sellaista, mikä kaikkien kuuluisi kokea.

Toivon todella, että tulevaisuudessa asia tulee muuttumaan ja että keikkapaikat alkavat miettimään niitä hyötyjä, joita myös alaikäinen yleisö tuo.

Ei kai alaikäiset keikoilla ketään satuta?

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

they can't blame on what song we spin


Tänään käydessäni kirpputorilla äitini ja siskoni kanssa sain muistutuksen rakkaudestani. Erään pöydän luona oli mies myymässä vinyylejä. Olisitte nähneet ne! Mahtava kokoelma harvinaisia kaunokaisia. Harvinaisuuden takia osa oli myös erittäin hintavia, jolloin yksikään kappale ei tarttunut mukaani.

Kävin kuitenkin keskustelua myyjän kanssa vinyylien kauneudesta ja soundista aika pitkäänkin. Niissä on vain se oma viehätyksensä. Niiden katseleminenkin tuottaa jo mielihyvää. Jos sellaisen kokoelman omistaisin, kuin hän, niin ensimmäistäkään kappaletta en kyllä ikinä myisi. 

Mieleeni tuli kuva yöstä. Vinyylisoitin, hyviä bändejä, pimeää, paljon kynttilöitä. Pakko saada!

Päätin, että tästä lähtien ostan vain vinyylejä. Kartutan itselleni kokoelman, ja kuuntelen vain niitä. En kestä! Minulle muodostui pakkomielle nähdessäni jotain niin upeaa. Niissä on niin eri fiilis, kuin cd-levyissä. Tunnelmaa.

torstai 22. marraskuuta 2012

making christmas

Rakas Joulupukki. Kuten joka vuosi, olen nytkin tehnyt listan asioista, joita haluaisin jouluna lahjaksi. Listassani on paljon asioita, joista osa olisi kiva saada. En haluaisi mitään turhaa, vaan oikeasti asioita joista pidän ja joita halajan, siksi listassakin on valinnan varaa. Olen ollut tänä vuonna todella kiltti. Olen auttanut turisteja Stockmannille pääsemisessä ja ystäviäni erilaisissa asioissa. Olen myös opiskellut todella ahkerasti, joten olen kai ansainnut edes vähän lahjoja.

 

-Pursotinpussi
-Leffalippuja
-Makuupussi
-Muumi dvd:itä
-Koppalakki
-Lippu Wednesday 13 -keikalle
-Midnight Fantasy -tuoksu
-Levyjä
-Muumimamman keittokirja
-Peltipurkkeja
-Crashdiet-toppi
-Frendit-tuotantokausia
-Lahjakortteja (Backstreet, VR, Äx, Tiketti)

maanantai 19. marraskuuta 2012

I will never forget...It took a piece of my soul

Polvet on täysin mustelmilla, mutta se ei haittaa.

Päivä 1. Saavuin Lahteen, tuonne Suomen Chicagoon. Kävelimme Heban kanssa pimeitä kujia pitkin Sibelius-talon pihaan...Eikun siis kaupan kautta tietenkin! Viikonlopun aikana tuli huomattua, kuinka vaikeaa kaupassa käyminen osaa olla. Ikinä ei tiedä, että mitä oikein haluaa ostaa.

Takaisin Sibelius-talon pihaan. Sisälle näyttää valuvan kokous-ihmisiä. Eikö näiden ovien pitänyt avautua kahdeksalta? Piipahdus narikkaan ja mukava mies sanoo: "Ei teidän siellä ulkona tarvitse jonottaa!" ...Täydellisyyttä! Leiri pystyyn, musat "täysille" ja nauttikaamme olostamme. Tässä vaiheessa voisin kertoa, että kyseessä oli siis 69 eyes -nimisen orkesterin konsertti.


Ensimmäinen tunti, toinen tunti, kolmas tunti... Tunnetko olevasi henkisesti raskaana? Pitäisikö sinun käydä psykologilla? Voiko henkisesti raskaana oleva saada äitiyslomaa? Jos on henkisesti raskaana, kasvaako pää?

Kahdestoista tunti...Jee! Jouduimme purkamaan kotimme, mutta sekään ei haittaa. Olimme vielä jossain paremmassa paikassa. Juuri siellä, missä meidän kuuluikin olla.


I WANNA DO BAD THINGS WITH YOU
 -intro tuli takaisin. Tuo rakastettu viisu näiden halloween-keikkojen jälkeen. Tätä on kaivattu.



TONIGHT! Ei, ei, ei, ei voi mennä näin... Venäläinen mies, joka jo enne keikkaa yritti tunkea eturiviin onnistumatta, päätti suosikkibiisini kohdalla pilata fiilikseni. Ja minuahan on aivan turha yrittää heivata paikaltani pois. Mitä muuta siinä vaiheessa voi tehdä, kuin itkeä? Suosikkibiisistä on puolet mennyt ohi hakatessa toista sormille s-kirjaimen muotoisessa asennossa toinen jalka ilmassa. Yritin siis potkaista, mutta kyseinen henkilö lukitti jalkani aitaa vasten. Melkein maan tasossa käyneenä sain kuitenkin riuhdottua kaiken takaisin paikalleen ja voin sanoa sanoneeni pari valittua sanaa miehelle biisin jälkeen. Ihmisillä ei ole harmaintakaan aatosta käyttäytymisestä keikoilla. Tuollainen ärsyttää varmasti muitakin. Joka keikalta löytyy aina joku älykääpiö.

Jätkät oli kyllä herkkinä. Heti ensimmäisessä spiikissä Jyrki alkoi puhumaan syvällisiä ja Jussikin vannoi rakkautta.

Keikan jälkeen kampesin itseni korkean rauta-aidan yli ja ihmiset katsoivat hölmistyneenä, kun hain lattialta rumpukapulan ja kävelin pois. 

Odottelua isolla oolla, koolla alkavassa kylmässä yössä. Kaksi hahmoa ilmestyi, sitten siirryimme autoon ja matkasimme kohti Lahden yöelämää.


Jyrkillä ja Jussillahan oli DJ-keikka Lahden Tivolissa ja meidän mottohan on: "Aina voi yrittää!". Jonon jatkoksi vaan! "Papereita?" ...Omat henkkarit lompakosta, joita portsari katsoo erittäin kauan, sitten taas minua, sitten taas kaunista henkilökorttiani. "Tiedättekste mikä on ikäraja baariin?"  ....."Ehkä." Naurua vaan.Tällä kertaa ei onnistanut, mutta tilaisuuksia tulee aina uusia.

Odoteltuamme lisää saapui Jussikin paikalle, kuulumiset vaihdettiin ja sitten unten maille Mukkulan perukoille.

Päivä 2. Sunnuntai-aamu. Lähdimme Heban kanssa etsimään kauppaa, joka olisi auki.Tarkoituksena oli löytää Nancien ehdottama kauppa Mukkulasta, mutta sitten kävikin toisin. Eräs erittäin puhelias nainen neuvoi meidät jonkin Valintatalon luokse. Siellä huomasimme, että Lahden keskustaan on 1,5 kilometriä...Sinne siis! Mäkkäriin kahville ja sitten vain odotellaan, että Lidl aukeaa. Halusimme jotain herkkua paistopisteestä.(Myöhemmin paljastui, ettei siellä ollutkaan paistopistettä...) Kello 12 lähdimme etsimään uloskäyntiä kauppakeskus Triosta. Robin Hood -nimisen kaupan luona huomasimme kyltin: 18.11 Joulutorttukahvit. Ei tarvinnut kauaa harkita, minne olemmekaan menossa seuraavaksi. Toisen kahvikupillisen jälkeen pääsimme vihdoin sinne, minne alunperin oli tarkoituskin. Ruoan valitseminen oli taasen tuskaisen hankalaa. Mummot sunnuntai-ostoksilla katselivat kiintoisasti eväshetkeämme palattuamme Trioon istumaan inkkariasennossa liukuportaiden viereen.
Taidetta parhaimmillaan
Paluumatkalla Mukkulaan ymmärsimme kävelleemme 10 kilometria. 

"Vitun urheilija." -Lausahduksen kuullessani tunnen olevani oikeassa paikassa. 

perjantai 16. marraskuuta 2012

torstai 15. marraskuuta 2012

Liebster Blog

Kiitos Amanda!
Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia.
Liebster- palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Tunnustuksen säännöt:
1.) Kiitä antajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2.) Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3.) Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4.) Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogeilleen.

Skeletons In The Closet
Tango Skitsofrenia
Born To Lose
Kaakao Kermavaahdolla
Dr.Sugar

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Täällä haisee Liima!

Liima-zine.
Haluatko pysyä kartalla mielenkiintoisimmista ilmiöistä punk-maailmassa?
Haluatko saada käsiisi maailman parhaimman omakustanteen?
...Nyt sinulla on siihen mahdollisuus!
 
Liimaa saa nyt myös postimyynnillä!

Lähetä kirjekuoressa 2 euroa, osoitteesi sekä käyttämätön postimerkki. Osoitteena on Liima-zine, Poste Restante, 15240 Lahti. Jos tahdot jonkun muun numeron kuin viimeisimmän, tai useamman kappaleen, ilmoita sekin! Toimi näin, niin lähetämme sinulle Liimasi saman tien!

Sivistäkää itseänne!

Lisätietoja voi kysellä minulta ja Liiman Facebook-sivulta.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Deep in the night

Rakastan yön tuoksua. Sitä kun yöllinen tuuli hakkaa kasvojani vasten ja kun sen kaunis tuoksu leijailee luokseni. Sen raikkaus tuo mielikuvan vapaudesta. Tunne, joka käskee lähtemään pitkälle vaellukselle ainoastaan kera tunnelmaan sopivan musiikin. Se on tunne, joka käskee karkaamaan maailmalle ja sanoo, ettei mikään ole rajana. Se on jotain mitä en voi käsittää, yön tuoksu tekee jotain aivosoluilleni, saa ne aivan eri asentoon. Se rentouttaa ja palauttaa mieleeni sen, että pystyn tehdä ihan mitä vain haluan.


Tämän tunteen koin jälleen tänä iltana. Tunsin itseni tyylikääksi. Kävelin korot kopisten suosikkihupparissani, rumimmissa housuissani, hiukset kuin Pikku-Myyllä kohti lähikauppaani. Suurin ja tärkein päämäärä tuntui olevan vissyn ja konvehtien saaminen. Vihdoin, päivien mieliteon jälkeen sain sen. Vieressäni on täysi Fazerin konvehtirasia. Nyt minulla on kaikki mitä tarvitsen. Yhtään palaa en ota, enne kuin olen saanut mielimusiikkiani soimaan.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Now everybody wanna dance with you - I cannot dance `cause my boots are stuck with glue

Tapasin tuossa perjantai-iltana ystävääni, jota en ollut nähnyt moneen kuukauteen. Pohdiskelimme yhdessä miten nopeasti aika aina kuluu ja että pitäisi nähdä useammin. Niin se vain on, tajusin, että kohtahan on jo joulu. Vuosi sitten olin ostanut jo suurimman osan joululahjoista ja nyt en ole edes ajatellut asiaa. Pitäisikö tässä jo huolestua?



Silloin ei tosiaan ehdi ajatella ajankulua kun on luettavana kirja, enkun koe, ruotsin koe, tet-raportti kirjoitettavana, isänpäiväkortti tehtävänä, läksyt laskettavana, hiukset värjättävänä ja mitä vielä? En aio valittaa. Tiedän, että loppuvuosi tulee olemaan kiireinen, mutta pystyn kyllä tekemään kaiken. Olen päättänyt sen. Haluan tehdä kaiken kunnolla ja pärjätä.

Treenisaldokin kasvoi tällä viikolla yhdeksällä tunnilla. Kuvitelkaa se tunne, kun olet aamu kymmenestä ilta seitsemään treenisalilla. Voin sanoa, että loppuillasta alkoi jalat ja mieli väsymään, mutta kaikki se oli vain meidän parhaaksi. Ohjelma tosiaan meni eteenpäin.

Lähettelin sähköpostia Saksaan ja soittelin suomeen. Kiva paketti on yritetty toimittaa minulle, mutta en ole ollut kotona. Toivottavasti maanantaina onni on kanssani ja olen kotona saman aikaan, kuin postimies. Paketissa nimittäin pitäisi olla oikein hieno 69 eyes-paita ja -sarjakuvakirja.
 "Näytä hakatulta" -päivä. Keila taisi kopsahtaa torstain treeneissä suoraan nenänvarteen ja hiuksetkin tuli värjättyä samaisena iltana. Ja itsehän en ole mikään hirveän tarkka noissa värjäysasioissa, joten sitä väriähän on aina ympäri naamaa. "Hei Tiina, mitä mustaa sulle on oikein nenässä?" -Mustelma.


 Yllätyin positiivisesti, kun ensimmäisen jakson jaksotodistukset jaettiin.
Äidinkieli 10
Ilmaisutaito 9
Matematiikka 10
Terveystieto 9
Uskonto 10
Yhteiskuntaoppi 10

 Valmistin aika erinomaisen isänpäivä-aamiaisen. Tonnikala-toasteja, kahvia, smoothieta ja banoffeeta. Voi kun sellaista saisi joka aamu. Ainiin! Uusi ulkoasu on nyt valmis. Mitä tykkäätte?


4000 sivun katselua, 40 lukijaa. Kiitos!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Cyberisti cool

 Luulen, että jokainen on tutustunut Cybershop -nimiseen kauppaan. Rock vaatteet, mekot netistä ja muutakin mukavaa maan ja taivaan väliltä. En todellakaan tiedä kuinka paljon itse olen rahaa kyseiseen liikeeseen käyttänyt, mutta jokatapauksessa minulla on jäänyt todella positiivinen kuva koko kaupasta. Liikkeessäkin soi hyvä musiikki ja palvelu pelaa.
 
Suuri rakkauden kohteeni ovat aina olleet goottivaatteet. Noloa ehkä sanoa, mutta oma goottiaikakauteni sijoittui ala-asteelle. Viidennellä ja kuudennella luokalla en ostanut vaatteitani muualta kuin juuri Cybershopista ja muista erikoisemmista liikkeistä. Silloin elin oikeassa pitsihameiden maailmassa. Ikinä en ole omistanut minkäänlaista korsettia, mutta selailtuani nettikauppaa, löysin kuvassa olevan tekonahkakorsetin, jonka voisi lisätä vaikka joulupukille menevään listaan. :')

Piilolinssit ovat kiinnittäneet erityisesti minun huomioni. On jotenkin todella siistiä ideanakin, että niinkin pienellä asialla, kuin piilolinssit saa muokattua ihmisestä aivan toisen näköisen. Yhdellä kaverillani oli halloweenina kokonaan mustat piilolinssit ja ne oli ihan tajuttoman mageen näköiset. Ja niitä kun vertasi normaaliin, niin ero oli aivan huima, mutta hyvällä tavalla. Värilliset piilolinssit on taasen oma lukunsa. Niistä löytyy myös neutraaleja vaihtoehtoja, vaikka ihan arkeen, kun haluaa vaihtelua. Tai näin ainakin itse voisin kuvitella. Olisi joskus hauska kokeilla, jotain toista silmien väriä! Nyt kun alkaa miettimään, niin ihmisten silmien väri vaikuttaa aika paljon, tai jos esimerkiksi minulla olisi eri väriset silmät, olisin varmasti ihan erinäköinen.



Myönnän, aurinkolasit=rakkaus. Myönnän myös, että omistan niitä hävettävän pienen määrän, mutta jokin niissä kiehtoo. Minusta oudot aurinkolasit on niin kiehtovia! Esim nuo batman-lasit, neroutta!



Jos jokin on mielenkiintoista, niin klipsillä kiinnitettävät otsatukat! Tiesin, että hiuslisäkkeet on saavuttanut suurta suosiota tässä muutamien vuosien aikana ja että niitä on vaikka minkälaisia, mutta tosiaan klipsillä kiinnitettäviin otsatukkiin en ole aikaisemmin törmännyt! Periaatteessa erittäin fiksu idea. Mitä helpoin tapa vaihtaa ilmettä hauskalla tavalla! Jos bad hairday yllättää, niin tuohan olisi todella kätevä pelastaja ja huomion kiinnittäjä.



Okei, sanoin, että hiuslisäkkeitä on nähty viime vuosina, mutta hiustenpidennykset ovat taas oma luokkansa tässä asiassa. Itsehän olen kasvattanut hiuksia ties kuinka monta vuotta, mutta en ole ikinä edes harkinnut hiustenpidennyksiä. Nyt kun katselen tuota kuvaa, mietin, miksi ei?



Hiuksista kun puhutaan, niin puhutaan kunnolla! Hiusvärit. Se puhututtaa ja on aina puhuttanut. Jo ala-asteelta lähtien on aina jännitetty itseä tai kaveria kampaajalla ja sitten ihasteltu koulussa uutta hiusväriä. Myöhemmin tuli shokkivärit, jokaisella kaverillani oli varmasti vähintään joku kiva raita jotain shokkiväriä hiuksissa. Minulla ei itseasiassa ole ikinä ollut! Nykyäänkin kirkkaat värit hiuksissa ihastuttaa ja vihastuttaa. Aina välillä unelmoin täydellisen punaisista hiuksista. Monta kertaa se on käynyt mielessä, mutta blondaaminen ei houkuta ja saisin luopua unelmasta pitkiä hiuksia kohtaan. Pakko valita. Ehkä joku päivä minutkin nähdään hiippailemassa katuja pitkin punaisessa kuontalossa.

Nyt kun unelmiin päästiin, niin olen ala-asteelta lähtien halunnut myös huulikorun. Lävistykset ja lävistyskorut jakavat taas mielipiteitä niin eri suuntiin. Toiset rakastaa, toiset inhoaa sydämensä kyllyydestä, toisille sopii ja toisille taas ei. En osaa sanoa sopisiko minulle, mutta aion kyllä joskus ottaa, se on varmaa!

Kaikki kuvat: http://www.cybershop.fi/
 

tiistai 6. marraskuuta 2012

We are young and lost, and so afraid


Erittäin hyvää huomenta arvoisat lukijani! Aamuni on tässä alkanut HIMiä kuunnellen ja kahvia nauttien. Meillähän on koulussa nyt tetin jälkeen vaihtunut jakso ja koulussa minulla alkaa tänään köksä  pitkästä aikaa. Sillä aloitetaan ja sitten olisi luvassa matikkaa, kemiaa ja ruotsia. Tämä viikko menee varmaan vielä shokista toipuessa, kun oli joululoman mittainen tauko koulusta juuri tuon tet-harjoittelun takia. Eilen sitten heti pamautettiin pöytään melkein kaikki kokeet, kurssityöt yms. Raakaa peliä, ei anneta yhtään toipumisaikaa. :D

Olen tässä tämän viikon aikana ajatellut muuttaa blogin ulkoasua uuden bannerin ja muiden muutosten avulla. Mulla olisi tietenkin vaikka mitä visioita, mutta olen tosi huono käyttämään tätä ulkoasusysteemiä, enkä oikein osaa tehdä mitään. Luulen, että joku saa auttaa minua.

Onko teillä jotain ehdotuksia? Nyt saa vaikuttaa! Onko blogissani jokin ulkoasullinen asia epäselkeä, tai muuten vain huono?

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Every night I'm in the black


Tällä kertaa kertomukseni alkaa perjantai-päivästä, viimeisestä tet-päivästä. Se sujui hyvin, etten sanoisi kiitettävästi lainatakseni saamaani tet-todistusta. Pientä panikointia oli ilmassa. Seuraavat askeleet ja ratikkamatka johtivat Helsingin päärautatieasemalle odottamaan tietenkin myöhässä olevaa junaa. Kävin myös keskustelua englanniksi erään mukavan New Yorkilais-miehen kanssa.
Kanapastasalaatti on aina varma valinta.
Juna tuli, oli hidas, mutta pääsi sillä perille Jyväskylään. Illan ohjelma=The 69 eyes Lutakossa.
Jonotus meni mukavasti (mutta loppupeleissä todella hitaasti) Heban kanssa ja löysin paitamyynnistä itselleni joululahjoja about satasella. Rahoitus vain on kadoksissa.Vink!Vink!
Keikka oli taattua Sixtari-laatua. Setti oli sama, kuin Nosturissa, mutta Perfect Skin oli korvattu Blackilla. Toimii!! Bailattiin taas sata lasissa, olen niin onnellinen. Hauskaa tietenkin oli ja Jussi heitti mua suoraan otsaan rikkinäisellä kapulla. :'D ...Seuraavana aamuna huomasin, että siitä jäi oikeasti jälki.
Setti meni siis suunnilleen näin, järjestys saattaa olla hieman väärä:
1.Love Runs Away
2.Don't turn your back on fear
3.Christina Death
4.Sister Of Charity
5.Tonight
6.Gothic Girl
7.Dead N' Gone
8.I love the Darkness in you
9.Borderline
10.Feel Berlin
11.Red
12.Dead Girls Are Easy
13.Black
14.Never Say Die
15.Devils
-------------------
16.The Chair
17.Brandon Lee
18.Lost Boys
Keikan jälkeen jutusteltiin nopeasti Jussin kanssa, ennen kuin ehti karata Jyrkin kanssa DJ-keikalle johonkin paikalliseen baariin. Archzie kävi kanssa pihalla moikkailemassa, ennen kuin minun piti lähteä bussille. On muuten tulossa yksi aika loistava kuva tännekin, kunhan saan sen Hebalta.
Hypätään tästä hieman takaisin tuonne Jyväskylään saapumiseeni. Heti junasta astuttuani harrastin hieman katuvandalismia ja revin pari julistetta irti lasikopista Heballe ja mulle. Samoin maanantaina duuniin mennessä saksin Nosturin julisteen lyhtypylväästä. Nyt on kotona seinät nättinä. :D
...Takaisin iltaan, tai itseasiassa yöhön. Kello kahdelta lähti bussi takaisin Helsinkiin ja heti tuli kuumat paikat. Olin katsonut netistä lipun hinnan kai jotenkin väärin, koska minulla ei ollut tarpeeksi käteistä. Onneksi rakas bussikuski antoi käydä minun Lahdessa nostamassa lisää rahaa. Sekin vähän pelotti, että onko tililläni tarpeeksi rahaa nostettavaksi, kun bussissa ei kortti käynyt. Onneksi oli!

4 tuntia unta bussissa, 10 autossa, 20 kotona(jäi muuten mielenkiintoinen uni kesken!). Herätys soi:PIIP!PIIP! Kisapäivä, Etelä-Suomen aluekisat. Nuttura:check! Puku:check! Kahvia:check! Harkkasuorituksen jälkeen pääsin onneksi kotiin nukkumaan, kun suoritettiin Dodojen kanssa vasta ennen seitsemää illalla. Suoritus ei niin sanotusti mennyt "niin kuin elokuvissa", mutta pisteet kyllä yllättivät olemalla paremmat kuin viikko sitten. Nyt on onneksi kuukausi aikaa treenata ja sitten me näytetään mistä nämä Ämmät ollaan tehty!