sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Monster in my DNA

Perjantai-ilta, Järvenpään rautatieasema. Prismassa panikointia ja kävelyä kylmässä syysilmassa. Onko lehdistökorttia?...Ei. Nyt voin sanoa, että olen nähnyt aitoa rock-elämää. Legendoja, joita en välttämättä enää ikinä tule tapaamaan. Once in a lifetime. -Jäättekö katsomaan keikkaa? ...Ei olis ikää. -No jääkää tänne bäkkärille! "Mummo sano, että parempi syöttää syötettyä, kuin herättää kuollutta." Fiksuja sanoja käsittämättömän mahtavilta ihmisiltä. Mahtava keikka, mutta missä kaikki ihmiset olivat?

En varmaan ikinä voi käsittää tuota iltaa kokonaan, joka oli yksi elämäni hienoimmista. Ette pysty käsittämään, enkä voi edes tarpeeksi kuvailla! Mikä kunnia. Tuntuu, että muutamien tuntien aikana olisin jo oppinut jo tuntemaan koko bändin jollain tavalla. Elekieli kertoo paljon. Niin mukavia ihmisiä ja välittäviä. Olen niin onnellinen, että pääsin tuohon tilanteeseen. Ei tuollaista tule vastaan toista kertaa elämässä. Kunpa ei olisi pitänyt ikinä lähteä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)