sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Alienin räkää

Takana mahtava viikonloppu! 42 tunnin valvominen parhaassa seurassa, ongelmiakin oli, mutta niistä selvittiin. Mielentila vaihdellut monesti, mutta nyt olen onnellisesti kirjoittamassa postausta suihkussa käyneenä ja hampaatkin pesseenä....Pitkästä aikaa.
Turussa on kaikki eksoottisempaa, jopa bussipysäkit.
Perjantaina tapasin Tuurin Kampissa Matkahuollon luona. Sieltä kävimme hieman yllättäen ostamassa mitäs muutakaan, kuin liput Turkuun. Tarkoitus oli ensin mennä Turkuun Miran kyydillä, mutta edellisenä iltana sattuikin valitettavasti jotain, mikä ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiimme.

Emme oikeastaan edes tunteneet Tuurin kanssa tätä päivää aikaisemmin, mutta juttu kyllä lähti luistamaan ja matka ei tuntunut todellakaan yli kahdelta tunnilta. 


Turussa meitä vastaan bussiasemalle saapui Willu. Matkamme Citymarkettiin aloitti illan hilpeän tunnelman, kun ahdoimme Tuurin Willun minimaaliseen takapenkkitilaan...Siitä vasta riemu ratkesi ja jatkui läpi illan.

Ostettuamme mm. "terveellisiä" jonotus- ja ei niin jonotuseväitä kävimme heittämässä Willun asunnolle tavaroita ja lähdimme melkein heti hakemaan Saraa ja käymään Skanssissa.

...Ja minä rakastan Jeesusta 666
Iltaan mahtui kiertelyä Turun keskustassa, yhden euron Ben & Jerrysit, juoruilua ja myös oikeaa, vakavampaakin keskustelua.

Girls, girls,girls
Onnistuin myös saamaan tikun aika syvällekin kantapäähäni, mutta kyllä se sieltä lähti kun vähän kaivo. :D
Aloitan puhumaan jo lauantaista, koska luulen, että tästä eteenpäin kuvat ovat jo siltä päivältä. Parit yölliset kahvit, hyvää musiikkia ja jännitystä. Ainiin!! Paljon lakkaa...PALJON hiuslakkaa!
Tuuri on jellona
Aamuyöllä lähdimme taksilla kohti Ruissaloa ja itse etupenkillä istuneena voin todistaa, kuinka hauskaa sillä kuskilla oli kuunnellessa meidän juttuja. :D

Käveltyämme noin miljoona kilometriä alkaen Ruissalon sillalta Ruisrockin porteille siellä oli jo ystävämme Anni, Anniina, Nancie ja Sheena meitä vastassa. Ja taas kaikennäköistä ongelmaa porttien ja muiden juttujen kanssa...Mutta ei jaksa muistella niitä kurjia juttuja. Lopulta päädyimme jonkin matkan päähän lipuntarkastuspisteistä, porttien taakse Nightwish-fanien kanssa odottamaan iltapäivää.
Pari kierrosta jesaria korjaa kaiken!
  Kiitos erittäin paljon sille Nightwish-ihmiselle, jolla oli jesari mukana! Mun kenkä nimittäin hajosi kantapäähän asti ja pitihän se saada koottua juoksukuntoon.
Nanciellä oli vähän enemmän extreme juoksukengät

Kyllä, mämmiä saa kaupasta ympäri vuoden!
Olimme laittaneet Steve Contelle viestin viitaten edelliseen keikkaan, että meidät löytää Ruisrockin porteilta mämmin kanssa...Harmi vaan, että Steve ei tällä kertaa mämmiä saanut, sillä hän ei luoksemme saapunut. Mikä toki on erittäin ymmärrettävää jo sillä perusteella, että bändillä oli keikka vasta noin 12 tuntia sen jälkeen, kuin mämmiä olisi ollut tarjolla. :D


Eihän meillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin syödä mämmi itse. En ole kyllä aikaisemmin syönyt mämmiä Heinäkuussa, mutta yhtä hyvää se oli, kuin pääsiäisenäkin.

Pitihän sitä edes kirjoittaa nimensä Michaelin korttiin
kuva:Yle X
Alueelle pääsyssä oli onglemia, mitään muuta olettamatta, mutta täydellinen paikka oli onneksi tiedossa. Siellä sitten kökötettiin about 10 tuntia, ennen kuin Monroen 50-vuotis juhlashow alkoi.

Jengiä oli ihan hirveästi ja yhdessä vessareissussa taisi kestää 35 minuuttia. Noh...Mikäs siinä. Bändit ennen Monroeta oli...No aika tylsiä. Tosin PMMP:n show oli kyllä aika hieno, pakko myöntää.

Kiitos muuten sille ihanalle järkkärille, joka jaksoi jutella ja kuunnella meidän juttujamme. Ei muuten liian usein järkkärin käy täyttämässä sun juomapulloja.



Pitkästä aikaa saatiin myös the valoshow!

Itse keikka ennen encorea oli ihan mahtava! Bändiläisillä näytti olevan hauskaa ja sitä oli mahtava katsoa. Muutenkin fiilis ainakin itsellä oli hyvä. Mitäs sitä nyt enempää analysoimaan, mä tykkäsin.





Normaalin setin jälkeen laulettiin Michaelille onnittelulaulu ja screenille laitettiin pyörimään synttärionnitteluja eri henkilöitä. Näiden joukossa oli mm. Alice Cooper, Slash, Slayer, Nicke Borg ja Little Steven.


En edes muista, mitä kaikkea lavalla tapahtui ja ketä siellä kävi, mutta ainakin jotain räppäreitä. Jenni Vartiainen kävi myös laulamassa dueton Miken kanssa.
Ja sitten...Sitten lavalle saapui Nasty Suicide. Ja ne soitti sen....Ne soitti sen... Million miles away. Intro alkoi ja itse kullakin alkoivat silmäkulmat kostumaan. En itse asiassa tällä hetkellä muista tästä kyseisestä hetkestä juuri mitään.

 Keikan jälkeen olo oli tosi sekava. Itkuinen, onnellinen, väsynyt, ehkä hieman pettynyt. Olisin odottanut parempia vierailijoita, vielä jotain enemmän spesiaalia ja eri biisejä.

Keikka loppui luultavasti sunnuntain puolella, poukkoilimme alueella hetkisen ja lähdimme kohti vessaa, narikkaa ja taksia. Sekavaa oloa, kylmää ilmaa ja kipeitä jalkoja ei ainakaan auttanut se miljoonan kilometrin kävelymatka safarin läpi.

Paikalla odotti pitkä taksijono, bussimatka istuen kuumalla lattialla, sen jälkeen lisää kävelyä ja Hesestä yöpalaa.

Noin 7 tunnin unien jälkeen heräsimme yhdeltätoista. Popit soimaan, meikit naamaan, ruokaa alakerran kaupasta ja kahvia. Ps.Nancie, me juotiin sun ES, joka jäi mun laukkuun. ;)



Tuurilla oli taas tuuria, kun olimme jo bussiasemalla lähdössä kohti Helsinkiä se tajusi, että oli jättänyt lompakkonsa Willulle. Juuri kun lompakko saapui paikalle, myös bussi saapui.


Bussimatka meni edellistäkin nopeammin ja nyt olen kotona. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan ihan mahtava ihmisineen ja hauskoine juttuineen. En jaksa ja halua muistella niitä huonoja, ärsyttäviä ja surullisia muistoja, vaan keskittyä hyviin asioihin. :)

2 kommenttia :

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)