perjantai 29. kesäkuuta 2012

Sankopäiden safarimatka

Keskiviikkona Michael Monroe bändeineen oli ilmaiskeikalla Helsingissä, yleisurheilun em-kisojen tapahtumatorilla.

Kaikki alkoi itselläni tiistai-iltana, kun saavuin tapahtumapaikan porteille. Siellä jälleen kerran tutut kasvot: Nancie, Sheena ja Anniina. Yö hurahti ohi nopeasti, ilma oli lämmin ja oli muutenkin mukavaa. 24h Alepa tuli tutuksi.


Kuva: Ylen Aamu-tv (Facebook)
Tosiaan, mehän ollaan nyt virallisesti julkkiksia. Terveisiä vaan Ylen aamu-tv:n Facebook-sivuille ja Radio Suomelle!

Alue avattiin jo kasin maissa aamulla. Siinä naureskeltiin, kun oltiin ainoita jonossa ja löntysteltiin alueelle ilman minkäänlaisia turvacheckejä. No mikäs siinä, mukavampi niin, ettei tarvi stressailla ja pinkoa lavan eteen, kuin sadan metrin juoksija.

mmm..
Kaikki ilmaistarjonnat käytiin luonnollisesti läpi päivän aikana, mutta parhainta kaikista oli ah niin ihana gruyere -juusto. Oli se vaan niin hyvää ja juustotädit alko myöhemmin kattomaan vähän ikävästi, kun käytiin santsaamassa. Erityismaininnan tarvitsee myös Ylen kojulta saadut karkit, jotka maistuivat lasten hammastahnalle.

Aamua vietettiin nukkumalla, kaupassa käymisellä...JA vesipullojen täyttämisellä, missäs muuallakaan kuin Hesburgerissa. Alueella ei tietenkään ollut vesipistettä.

Aidat oltiin laitettu suoraan sanoen päin persettä, sillä yleisöaidaksi oli laitettu kevyt aita, jossa ei ollut ns. "lattiaa". Sen olisi voinut kaataa tosta noin vain. Tietysti protestoimme järkkäreille ja olihan siinä vaikka minkälaista draamaa heidän kanssaan päivän aikana aitojen takia, mutta siitä en edes jaksa kertoa.

Ai mikä myrskypilvi?
Me sitten Miran kanssa kauppamatkalla haettiin Alepasta pahvia ja tehtiin kyltti: "DREGEN KOM HIT" / "JUMALAUTA, MINÄ RAKASTAN SINUA, PERKELE". Ihan silleen viime keikan pohjalta ja muistutuksena Dregenille meidän Facebook-viestistä.

Hieman päivän aikana satoikin kuuroittain, joten....

Ja kaikki huutaa: "Dregen, kom hit!"
ORANSSIT SADETAKIT!
Kaikilla on näköjään iha hirveen hauskaa. ;)
Jengiä oli naurettavan vähän päivällä ja eturivikin täyttyi kokonaan(?) luultavasti vasta kun Monroen  bändi aloitti.



Keikka oli kokonaisuudessaan ihan mahtava, vaikkakin liian lyhyt. Varmaan hauskin keikka ikinä, johtuen Dregenin ja Steven reaktioista kylttiämme kohtaan. :D  Dregen alkoi nauramaan ja kääntyi poispäin ja Steve..."Haista vittu".

Päivän "Mitä ihmettä tässä tapahtuu?" -kuva



No keikan aikana sain Dregenin plekun Miran jaloista ja yllättäen keikan jälkeen järkkäri tuli ihan pyytämättäni tuomaan käteeni toisen Dregenin plektran. Kiitän!

Tshihi...
...Tättäräää!! Näin siinä sitten kävi. :D Apua mä vieläkin tärisen. Pakko sanoo, että tossa tilanteessa ei sitten englannin puhuminen suju yhtään. Nyt voin kuolla onnellisena, tai jotain.

Vihdoin hän tuli luoksemme.

Mr.Mämmissä on kaljaa
Steven kanssa kun juteltiin, tultiin siihen tulokseen, että meijän on pakko viedä sille mämmiä ens keikalle! :D Sen verran siitä oli puhetta "It looks like shit...Kind of porridge.."

"I love saatana" by Steve Conte
Steveltä saatiin kyltin toiselle puolelle nimmari, Dregeniltä toiselle. Jouduimme suorittamaan surullisen kahtia repimisen.

...Mä rakastan matkustaa junalla puol yhdeltä yöllä.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Oi...tämä tuli niin äkkiä!

Noniin! Kohta on jo 30 lukijaa täynnä munkin blogissa. En olis uskonut, että saan näin paljon lukijoita ja vielä näin nopeasti! Mutta se on tietenkin hyvä juttu ja toivon, että lukijamääräkin vielä kasvaa.

Kun 30 lukijaa pamahtaa täyteen, haluaisin sen kunniaksi toteuttaa jonkun "spesiaalimman" postauksen. Lisäsin sivupalkkiin pienoisen kyselyn, joka vaikuttaa siihen, minkä postauksen toteutan. Jos vastausvaihtoehdot eivät miellytä, saa myös muita ideoita ehdottaa kommenttiboksissa. Myös muita ehdotuksia blogin parantamiseksi saa kertoa esim. ulkoasuun tai muuhun liittyen. Ne ovat enemmän, kuin tervetulleita.

Vaihtoehtoja ovat siis:

Kysymyspostaus


Tuttu juttu varmaan kaikille. Te hyvät lukijani laitatte mulle kysymyksiä maan ja taivaan väliltä ja mä vastailen parhaani mukaan.

The 69 eyes-aiheinen postaus



Tämä postaus koostuisi vain ja ainoastaan Sixtareista. Milloin tähän bändiin tutustuin? Miksi juuri se bändi? Pitkä selostus keikoista + muusta aiheeseen liittyvästä ja paljon kuvia. ;)

Kuvia & Tapahtumia 2011



Asioita, joita mulle tapahtui viime vuonna, mitä tein, missä kävin. ... Ja paljon kuvia.

Esittely kissastani
´
It's all about the cat.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

1,2,3, JUMPATAAN!

Kun ihmiset näkevät minut ensimmäisen kerran, he ajattelevat, että poltan röökiä seittemän askia päivässä ja että dokaan itteni ojan pohjalle joka viikonloppu. Mutta ei, näin ei ole. Minä harrastan joukkuevoimistelua. (Oletan, että monikaan ei tunne lajia, joten tästä Wikipediaan.)
Giiat joskus aikojen alussa. Ite notkeana tyttönä keskellä takana hienossa tasapainossa. ;)
Alotin voimistelun alkuvuonna 2005 ja siitä asti en oo elänyt päivääkään ilman sitä. Olen voimistelija, niin se vaan on. Aloitin Rekolan Raikkaan "Kissankelloissa", joista myöhemmin tuli "Giiat".

Diversis "Umppa Lumppa" -ohjelmalla, syksy 2008
Kauppakeskus Jumbossa 2009
Muutaman vuoden päästä vaihdoin Sc Vantaan "Diversikseen". Rakastin sitä joukkuetta yli kaiken, kunnes meidät hajotettiin mitään kysymättä. En ole ikinä ollut joukkueessa, joka pärjäisi kultamitaleille asti ja se ei mielestäni olekkaan tärkeintä. Haluan nauttia tästä lajista, eikä mitalit merkitse niin paljoa. Suomessa on jokatapauksessa aivan jäätävän kova taso ja vaaditaan älyttömästi, jos tahtoo huipulle.

Tango, -kevät 2009
Caribia cup 2009
Espiral, joulunäytös 2009
Tällä hetkellä voimistelen Keravan Naisvoimistelijoiden "Dodoissa". Monet frendeistäni ihmettelevät miten jaksan käydä viisi kertaa viikossa treeneissä. Se on elämäntapa, joka on muodostunut rutiiniksi, niinkuin juominen ja syöminen. En osaisi olla ilman. Ei sillä että minuakaan ei ikinä väsyttäisi ja on tietysti päiviä, jolloin ei jaksaisi treeneihin lähteä. Mutta aina teen sen omasta tahdostani. Joukkuevoimistelu on joukkuelaji ja joka treeneissä täytyy olla kaikkien paikalla. Niin kauan kun tätä lajia treenaan, pyrin treenaamaan täysillä.
Dodot ja Keiju -ohjelma 2011...Kauden ekat kisat, puvut vasta alkutekijöissä ilman strasseja, kiitos rähmäkäpälä ompelijan.
Hyppää beibi, hyppää!
Jaksaa ja painaa, ja jaksaa painaa!
Syksyllä 2010
Olen päättänyt, että lopetan sitten, kun tuntuu siltä, kun ei kiinnosta, kun ei enää jaksa, kun ei paikat kestä. En tiedä milloin tämä päivä tulee vastaan, se tulee, kun on tullakseen. Sitten kun lopetan, alan kyllä valmentamaan joitakin pikkusia jumpparin alkuja ja kasaan oman joukkueen. Siitä joukkueesta tullaan kuulemaan. :D

Syksy 2011
Ämmät ;)
Tunteella vedetään, vaikka henki menis! 2012
Tänä vappuna tilanne oli tämä, peli menetetty. :D
En kadu päivääkään sitä, että joskus tokaluokkalaisena lähdin voimistelua kokeilemaan. Olen saanut tätä kautta niin paljon ystäviä, kokemuksia ja ihanan harrastuksen...Elämäntavan.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Jumalten ruokaa

Ihan tälleen vaatimattomasti sanoen tulen nyt jakamaan teille yhden maailman parhaimmista ruoista. Tämä kanakeitto on enemmän kuin ruokaa, se on suuri nautinto! :D Jos et kokeile tätä reseptiä, piru sinut nielköön. Niin hyvää tämä vaan on! Keitot on yleensä täyttä kuraa, mutta tämä voittaa jopa Kivenlahtirockin kasviskeiton... Ja siihen vaaditaan paljon. Ohje on alkuperäisesti täältä.



Kanakeitto

8dl vettä
400g pippurimarinoituja broilerin fileesuikaleita
3 porkkanaa
100g voimakasta Koskenlaskija-sulatejuustoa
1 kanaliemikuutio
1-2rkl vehnäjauhoja
currya
paprikajauhetta
1pkt (kananmakuisia) nuudeleita

-Laita vesi kiehumaan. Kuori ja raasta sillä välin porkkanat.
-Kun vesi kiehuu, lisää kattilaan broiskusuikaleet, porkkanaraaste ja pakastemaissit. Keitä n.15 minuuttia, tai kunnes broileri on kypsää.
-Keitä nuudelit.
-Lisää keiton sekaan kanaliemikuutio, mausteet ja paloiteltu sulatejuusto. Sekoittele, kunnes juusto on sulanut tasaisesti.
-Siivilöi jauhot keiton sekaan koko ajan sekoittaen.
-Sekoita keittoon kypsät nuudelit.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Onnellisuutta ei voi korvata

Peltopiknik, unelmien toteutumista, itsensä ylittämistä, ihana Helmi. Vietettiin tunteja pellolla syöden, radiota kuunnellen ja kuvia ottaen. Se oli elämää, jotain mistä nautin. Lämmin ilma ja hyvä fiilis, eikä muita ihmisiä lähimailla. En tiedä millä muilla sanoilla voisin tästä päivästä kertoa.

Illemmalla kuvattiin vielä jo legendaariseksi muodostuneella "värisillalla" ja leikkasin mun hiuksia.